Huomasin juuri, että S-pankki on nyt lanserannut rahastojaan. Syksyllä S-pankki avasi mahdollisuuden rahastosäästämiseen FIMin kautta, mutta nyt rahastot ovat paremmin ingeroitu suoraan S-pankin sivuilta ja verkkopankin kautta. Aikaisemmin rahastot-välilehdeltä siirryttiin FIMin sivuille ja sinne olisi pitänyt hankkia omat tunnukset. Nyt siis rahastosäästäminen onnistuu pelkästään S-pankin kautta.
S-pankki houkuttelee ihmisiä säästämään siten, että bonukset siirtyisivät suoraan rahastoon. Tällöin mitään erityistä alkupääomaa ei tarvita, vaan säästäminen tapahtuisi pikkuhiljaa. Bonukset ohjautuvat rahastosäästötililletilille, josta ne siirtyvät rahastoon, kun rahastosäästötilin saldo on vähintään 10 euroa. Siirto tapahtuu yöllä sen jälkeen, kun tilin saldo nousee riittävän korkealle. Tässä säästämisvaihtoehdossa bonuksen lisäksi rahastosäästötilille maksetaan myös osuuspääoman korko, ylijäämäpalautus ja maksutapaetu. Sinne menisi siis kaikki S-pankin maksamat edut. Bonuksen ei sanottu olevan tilien korot, joten kuvittelisin, että korkotuotot tulevat silti ihan normaalisti tilille, esim. määräaikaistilit ja sijoitustilit.
S-rahastoja on tällä hetkellä kolme kappaletta ja veikkaisin, ettei niitä tulla ihan juuri lisäämään. Matti Meikäläiselle kun tuossa on ihan riittävästi hajautusta. S-säästörahasto Varovainen sijoittaa varansa korkomarkkinoille, Kohtuullisen pääpaino on osakkeissa ja Rohkea sijoittaa lähes kaiken osakkeisiin.
Mä olen jotenkin ihastunut tuohon S-pankkiin ja sen perusteella kovasti tekisi mieli kokeilla tätä. Ainoa mikä epäilyttää on noiden osuuspääomien maksu suoraan rahastosäästötilille. Onko ne mahdollista siirtää pois rahastosäästötililtä heti niiden maksupäivänä, jolloin ne eivät siirtyisikään rahastoon. Tällöin pitäisi olla aika tarkkana, ettei päivä mene ohi. Toinen vaihtoehto olisi tietty peruuttaa tuo rahastosäästäminen aina keväisin ja sitten kesän jälkeen, kun kaikki osuusmaksut ovat tulleet tilille, niin aloittaa se uudelleen.
Toinen asia, jota mietin, on verottajan suhtautuminen tuohon. Katsoohan se, että rahaston ostohinta on sinne sijoitettu bonus. Ettei vaan koko rahastosta joudu maksamaan veroa. Toivottavasti tämä pelko on aiheeton. Mä kun vaan en ymmärrä sitä, että miksi Osuuspankin rahana maksama bonus on verollista, mutta S-pankin maksamasta bonuksesta ei tarvitse maksaa veroa. Mikä on tämä perustavanlaatuinen ero ja kuinka kauan se ero on olemassa. Ainakin kunnes mä olen lunastanut mahdolliset rahastosäästöt, kiitos.
lauantai 30. marraskuuta 2013
perjantai 29. marraskuuta 2013
Gallup: Myynkö Talvivaaran?
Eli pikakysely kaikille lukijoille. Myynkö vai en? Jatkanko lottoamista ja toivon vieläkin kurssin nousevan, vai pitääkö äkkiä ottaa rahat ja juosta?
Ostin siis osakkeita 250 eurolla ja nyt saisin voittoa n. 130 euroa. Veroja ei tarvitsisi maksaa, kun summat ovat näin pienet ja tänä vuonna en ole osakkeita vielä myynyt.
Ostin siis osakkeita 250 eurolla ja nyt saisin voittoa n. 130 euroa. Veroja ei tarvitsisi maksaa, kun summat ovat näin pienet ja tänä vuonna en ole osakkeita vielä myynyt.
torstai 28. marraskuuta 2013
Tililtä tilille
Vanhempainvapaakorvaus maksettiin tilille maanantaina ja lapsilisät tulivat tiistaina. Vuokratulo tulee ensi viikolla ja sitten on taas tämän kuukauden tulot tulleet tilille. Mä siirrän aina heti tililtä rahaa säästötilille ja ruokatilille seuraavasti.
Vanhempainvapaakorvaus tulee osuuspankin tilille. Sieltä siirrän ruokatilille S-pankkiin 300 euroa ja S-tuottotilille. 250 euroa. Käytän tuon ruokatilin aina kuukauden kuluessa tyhjäksi ja joskus lisää sinne rahaa tuolta tuottotililtä. Siten mulla ei mene rahan siirtoon yhtään pankkipäivää, vaan saan tarvittaessa heti S-tiliin rahaa ja siten sen käyttöön. S-tilille mulla on debet-kortti. Hain joskus S-visaa (joskus vuonna 2008), mutta en saanut sitä. Mulla oli silloin käytössä Nordeasta rinnakkaisvisa äidin korttiin, josta ajattelin silloin luopua ja jo melkein sanoin sen irti, ennen kuin menin tilaamaan S-visaa. Onneksi en saanut sitä tehtyä, kun S:stä ei mulle visaa irronnutkaan. (Mulla oli silloin vakivirka, ei lainaa, mutta en ollut vielä maksanut kokonaan tuota jäsenosuutta, joten luultavasti se kiikasti silloin siitä.) Pankkitunnukset mulle sentään myönnettiin.
Tuo vuokratulo tulee taas puolestaan Nordean tilille, johon mulla on visa-electron. Tämä on kanssa peruja lapsuudesta, enkä ole tuota korttia päivittänyt. Ihan hyvä varakorttina. Nordeassa mulla on käyttötilin lisäksi tuottotili myöskin. Sinne siirrän muutaman satasen heti vuokran tultua tilille. Kun vuokrasta vähentää vielä yhtiövastikkeen, niin käyttöön jää vielä parisen sataa. Käyttötilistä mulle tulee kotiin vielä paperinen tiliote, joten maksan lähes kaikki laskut ja erityisesti tuon sijoitusasunnon laskut tältä tililtä, niin saan siitä sitten heti paperisen kuitin. Kuinkakohan kauan ne näitä paperisia vielä lähettävät... Varmaan kohta loppuu. Äidin rinnakkaiskorttia ei mulla enää ole, sen sanoin lopulta irti, kun sain OP:ltä oman luottokortin.
Pääsääntöisesti käytän ostoksiin osuuspankin kortti, mutta nyt yhä enemmän electronia, kun luottokortin käyttö on pannassa. (tosin päädyin itse tilaamaan matkan etelän lämpöön ja maksoin sen kyllä turvallisuussyistä kortilla.)
Mulla menee kohtuullisen paljon rahaa noihin pankin palvelumaksuihin, kun on korttia vähän joka paikassa. Tästä olen harkinnut säästää, mutta tuskin tulen noista luopumaan. Ne tuovat jotenkin turvallisuutta, että voi käyttää toista korttia, jos toinen ei syystä tai toisesta toimi tai rahat on siltä tililtä syöty. Jollakin on monta visaa isoine luottorajoineen ja mulla puolestaan monta pikkutiliä. Näillä mennään.
Vanhempainvapaakorvaus tulee osuuspankin tilille. Sieltä siirrän ruokatilille S-pankkiin 300 euroa ja S-tuottotilille. 250 euroa. Käytän tuon ruokatilin aina kuukauden kuluessa tyhjäksi ja joskus lisää sinne rahaa tuolta tuottotililtä. Siten mulla ei mene rahan siirtoon yhtään pankkipäivää, vaan saan tarvittaessa heti S-tiliin rahaa ja siten sen käyttöön. S-tilille mulla on debet-kortti. Hain joskus S-visaa (joskus vuonna 2008), mutta en saanut sitä. Mulla oli silloin käytössä Nordeasta rinnakkaisvisa äidin korttiin, josta ajattelin silloin luopua ja jo melkein sanoin sen irti, ennen kuin menin tilaamaan S-visaa. Onneksi en saanut sitä tehtyä, kun S:stä ei mulle visaa irronnutkaan. (Mulla oli silloin vakivirka, ei lainaa, mutta en ollut vielä maksanut kokonaan tuota jäsenosuutta, joten luultavasti se kiikasti silloin siitä.) Pankkitunnukset mulle sentään myönnettiin.
Tuo vuokratulo tulee taas puolestaan Nordean tilille, johon mulla on visa-electron. Tämä on kanssa peruja lapsuudesta, enkä ole tuota korttia päivittänyt. Ihan hyvä varakorttina. Nordeassa mulla on käyttötilin lisäksi tuottotili myöskin. Sinne siirrän muutaman satasen heti vuokran tultua tilille. Kun vuokrasta vähentää vielä yhtiövastikkeen, niin käyttöön jää vielä parisen sataa. Käyttötilistä mulle tulee kotiin vielä paperinen tiliote, joten maksan lähes kaikki laskut ja erityisesti tuon sijoitusasunnon laskut tältä tililtä, niin saan siitä sitten heti paperisen kuitin. Kuinkakohan kauan ne näitä paperisia vielä lähettävät... Varmaan kohta loppuu. Äidin rinnakkaiskorttia ei mulla enää ole, sen sanoin lopulta irti, kun sain OP:ltä oman luottokortin.
Pääsääntöisesti käytän ostoksiin osuuspankin kortti, mutta nyt yhä enemmän electronia, kun luottokortin käyttö on pannassa. (tosin päädyin itse tilaamaan matkan etelän lämpöön ja maksoin sen kyllä turvallisuussyistä kortilla.)
Mulla menee kohtuullisen paljon rahaa noihin pankin palvelumaksuihin, kun on korttia vähän joka paikassa. Tästä olen harkinnut säästää, mutta tuskin tulen noista luopumaan. Ne tuovat jotenkin turvallisuutta, että voi käyttää toista korttia, jos toinen ei syystä tai toisesta toimi tai rahat on siltä tililtä syöty. Jollakin on monta visaa isoine luottorajoineen ja mulla puolestaan monta pikkutiliä. Näillä mennään.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Ensimmäiset osakehankinnat
Nyt vihdoin juuri ennen 3 kk:n tavoiteajan päättymistä hankin tunnukset Nordnettiin. Tunnukset saatuani olen pikkuhiljaa tutustunut palveluun ja vielä olen aika noviisi. Ihan helposti ei kaikki mahdollisuudet aukene, vaan jonkin verran sitä joutuu selaamaan. Tosin osakeostosten teko onnistui heti ilman sen suurempia tutustumisia.
Kokeilumielessä siirsin Nordnettiin 1500 euroa ja päätin tehdä kaksi osakekauppaa. Kaikkien oppien vastaisesti päätin vain valita kaksi osaketta lähes summamutikassa. Ei siis mitään analyysejä tai yhtiön taloudelliseen tilanteeseen tutustumsita, vaan sinne vain roiskaisin menemään. Koska kuulemma lähes kaikki Nordnetin uudet asiakkaat ostavat Talvivaaraa, en minäkään halunnut olla vastarannan kiiski. Ostoon meni 6000 kappaletta Talvivaaran osakkeita. Rahaa tuohon ostokseen välityspalkkioineen meni 252 euroa ja muutaman päivän jälkeen omistus on jo miinuksella. Talvivaaran taloudellisesta tilanteesta on varmaan lähes jokaisella joku mielipide, eikä se varmaan kenenkään mielestä ole hyvällä tolalla. Kyseessä on siis kallis lottolappu. Jos Talvivaara pääsee saneerausmenettelyyn, niin sitten rahat eivät menneet ihan kankkulan kaivoon, vaikkei niistä siltikään varmuudella saa omiaan pois. Riskiä, riskiä.
Toinen hankinta mulla oli Fortum. Tätä olen jo miettinyt jonkin aikaa ja nyt sen päätin toteuttaa. Aika ja hinta eivät välttämättä olleet parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti kauppa olisi kannattava seuraavan 20 vuoden periodilla. Tuskin tämä firma nyt hetimmiten on sentään konkurssiin menossa vrt edellinen.
Kokeilumielessä siirsin Nordnettiin 1500 euroa ja päätin tehdä kaksi osakekauppaa. Kaikkien oppien vastaisesti päätin vain valita kaksi osaketta lähes summamutikassa. Ei siis mitään analyysejä tai yhtiön taloudelliseen tilanteeseen tutustumsita, vaan sinne vain roiskaisin menemään. Koska kuulemma lähes kaikki Nordnetin uudet asiakkaat ostavat Talvivaaraa, en minäkään halunnut olla vastarannan kiiski. Ostoon meni 6000 kappaletta Talvivaaran osakkeita. Rahaa tuohon ostokseen välityspalkkioineen meni 252 euroa ja muutaman päivän jälkeen omistus on jo miinuksella. Talvivaaran taloudellisesta tilanteesta on varmaan lähes jokaisella joku mielipide, eikä se varmaan kenenkään mielestä ole hyvällä tolalla. Kyseessä on siis kallis lottolappu. Jos Talvivaara pääsee saneerausmenettelyyn, niin sitten rahat eivät menneet ihan kankkulan kaivoon, vaikkei niistä siltikään varmuudella saa omiaan pois. Riskiä, riskiä.
Toinen hankinta mulla oli Fortum. Tätä olen jo miettinyt jonkin aikaa ja nyt sen päätin toteuttaa. Aika ja hinta eivät välttämättä olleet parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti kauppa olisi kannattava seuraavan 20 vuoden periodilla. Tuskin tämä firma nyt hetimmiten on sentään konkurssiin menossa vrt edellinen.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Joululahjojen budjetti
Kuten Kitupiikki vuorotteluvapaalla kommentissaan ehdotti olen nyt laatinut budjettia joululahjoille. Tavoitebudjetti, johon haluaisin pyrkiä on, 20 euroa/lahja, eli yhteensä 15 x 20 euroa, eli 300 euroa yhteensä. Siinä on minusta jo ihan kohtuullisesti satsattu joululahjoihin. Joku blogissaan taisi kirjoittaa, että joululahjoihin arvioidaan tänä vuonna perheiltä menevän noin 400 euroa. Mä siis pääsisin tuon keskiverron alle tuolla budjetilla. Tiukkaa se kuitenkin tekee.
Tämä budjetissa pysyminen vaikeutui heti, kun ensimmäinen kummilapsi kertoi joululahjatoiveensa; Marimekon kylpytakki. En ihan heti netistä surffailemalla löytänyt lasten kylpytakkia, mutta varmaan senkin hinta sinne 100 euroon nousee. Ei siis edesauta mitenkään tuota budjetissa pysymistä, vaan muut joutuisivat tyytymään aika tavalla vaatimattomampiin lahjoihin. Kunnes keksin itselleni pienen porkkanan, jolla pysyn budjetissa siten, että kuukauden tuloista jotakin säästyykin ja kuitenkin voin ostaa joululahjat tänäkin vuonna ilman sen suurempia hintalappuihin katsomista.
Kaikki muut ovat tämän idean saaneet ja toteuttaneet jo kauan sitten. Jokaisessa säästämiseen keskittyvässä blogissa on tästä ainakin muutama kirjoitus. Mä en vaan ole siihen jaksanut ennen panostaa, mutta ehkä tämä joulusesonki saa minutkin toimimaan. Huuto.net, tori.fi, keltainen pörssi, mitä niitä nyt on, joissa omat tavarat vaihtuvat rahaksi. Ei sieltä ehkä suuria summia saa, mutta varmasti kuorutetta tuohon joululahjabudjettiin.
Myyntiin lähti leluja, rattaita, äitiystarvikkeita, lahjakortti jne. Vähitellen tavara vaihtaa omistajaa ja erityinen kiitos siitä, että se tavara vähenee täällä kaaoksessa. Nyt saldo myynneistä on jo 99 euroa. Toivottavasti pian päästään kolminumeroiseen lukuun.
Tämä budjetissa pysyminen vaikeutui heti, kun ensimmäinen kummilapsi kertoi joululahjatoiveensa; Marimekon kylpytakki. En ihan heti netistä surffailemalla löytänyt lasten kylpytakkia, mutta varmaan senkin hinta sinne 100 euroon nousee. Ei siis edesauta mitenkään tuota budjetissa pysymistä, vaan muut joutuisivat tyytymään aika tavalla vaatimattomampiin lahjoihin. Kunnes keksin itselleni pienen porkkanan, jolla pysyn budjetissa siten, että kuukauden tuloista jotakin säästyykin ja kuitenkin voin ostaa joululahjat tänäkin vuonna ilman sen suurempia hintalappuihin katsomista.
Kaikki muut ovat tämän idean saaneet ja toteuttaneet jo kauan sitten. Jokaisessa säästämiseen keskittyvässä blogissa on tästä ainakin muutama kirjoitus. Mä en vaan ole siihen jaksanut ennen panostaa, mutta ehkä tämä joulusesonki saa minutkin toimimaan. Huuto.net, tori.fi, keltainen pörssi, mitä niitä nyt on, joissa omat tavarat vaihtuvat rahaksi. Ei sieltä ehkä suuria summia saa, mutta varmasti kuorutetta tuohon joululahjabudjettiin.
Myyntiin lähti leluja, rattaita, äitiystarvikkeita, lahjakortti jne. Vähitellen tavara vaihtaa omistajaa ja erityinen kiitos siitä, että se tavara vähenee täällä kaaoksessa. Nyt saldo myynneistä on jo 99 euroa. Toivottavasti pian päästään kolminumeroiseen lukuun.
torstai 14. marraskuuta 2013
Vipuvoimaa
Viimeinen rahataito Majasalmen listassa on vipu. Niitä ovat hänen mukaansa toisten ihmisten rahojen lisäksi heidän ideansa, aikansa, osaamisensa, systeemit ja kontaktit. Vipujen avulla voi päästä nopeammin ja helpommin omiin tavoitteisiin.
Tämä on varmasti vähän vaikeampi saavutettavissa ja se onkin varmaan parhaiten käytössä yrittäjillä. Vanha viisaushan on, ettei palkkatyöllä voi koskaan rikastua. Tyhmästä työ tykkää ja ei työ tekemällä lopu. Mitä näitä sanontoja nyt onkaan. Yritysidean ja erityisesti menestymismahdollisuuden omaavan yritysiden keksiminen vaan ei ole ihan jokaisen saavutettavissa.
Itsestäni en ole ihan varma, että onko minussa niitä ominaisuuksia, joita menestyvässä yrittäjässä pitää olla. Tuskin. Ehkä siis jo nuorena pitää varautua siihen, että ei minusta mitään rikasta, passiivisen tulon varassa eläjää tule. Vaan palkkatyö on ilonani vielä monien vuosikymmenien ajan.
Tämä on varmasti vähän vaikeampi saavutettavissa ja se onkin varmaan parhaiten käytössä yrittäjillä. Vanha viisaushan on, ettei palkkatyöllä voi koskaan rikastua. Tyhmästä työ tykkää ja ei työ tekemällä lopu. Mitä näitä sanontoja nyt onkaan. Yritysidean ja erityisesti menestymismahdollisuuden omaavan yritysiden keksiminen vaan ei ole ihan jokaisen saavutettavissa.
Itsestäni en ole ihan varma, että onko minussa niitä ominaisuuksia, joita menestyvässä yrittäjässä pitää olla. Tuskin. Ehkä siis jo nuorena pitää varautua siihen, että ei minusta mitään rikasta, passiivisen tulon varassa eläjää tule. Vaan palkkatyö on ilonani vielä monien vuosikymmenien ajan.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Kolmas rahataito
Kolmantena rahataitona Terhi Majasalmi mainitsee kyvyn sijoittaa. Hänen mukaansa se lisää valinnanmahdollisuuksia, kun osa ansaituista euroista kasvaa itse. Silloin tulot eivät ole pelkästään kiinni omasta tekemisestä, vaan rahat jatkavat työn tekemistä. Tämän taidon avulla voi tehdä itselleen toisen tulonlähteen (monet sijoittamiseen liittyvät blogit tähän keskittyvätkin).
Sijoittamista olen kokeillut vasta muutaman vuoden ajan. No toki ensin on ollut tarpeen säästää hätävaraston lisäksi sitä sijoitettavaa rahaa. Vanhempien kautta olen oppinut ja nähnyt asunto- ja kiinteistösijoittamisen tavan. He ovat varmaan olleet ja ovat vieläkin riskinvälttäjiä. He eivät halua ottaa kovasti riskiä ja varojen vähentymistä on aina pyritty välttämään. Toki asuntojenkin arvot heittelehtivät, mutta ne ovat olleet kuitenkin melko vakiintuneita ja pysyviä. Ainakin jos niiden arvo kovasti heittelehtii, niin silloin yhteiskunnalla on isompiakin vaikeuksia.
Mieheni on ollut kiinnostunut myös tuosta pörssisijoittamisesta. Hänellä on jonkin verran rahastoja ja osakkeita. Ei mitään huomattavaa määrää, vaan hyvinkin varovaisesti. Hänen esimerkkinsä kautta olen itsekin uskaltautunut osakemarkkinoille. Yhtiöiden taloudellisen tilanteen seuraaminen ei tosin minua kovasti kiinnosta, vaan tässä olen luottanut hänen visioihinsa. Ja näin varmaan tulen tekemään jatkossakin. Toivottavasti kuitenkin koko ajan omien ajatusten ja ideoiden kuitenkin kasvaessa ja vahvistuessa.
Sijoittaminen on minulla kuitenkin vielä lapsen kengissä. Minulla on yhdessä miehen kanssa ostettu asunto, joka sittemmin on laitettu vuokralle. Tästä saan kuukausittaista rahavirtaa palkan/tukien lisäksi. Kuukausittain maksan velkaa tästä asunnosta pois, joten tässä vaiheesssa tuo rahavirta kulkee suoraan pankkiin. Mutta ehkä joskus siitä jää jotakin itselleni. Laskeskelin, että asunnon arvo varallisuudestani on n. 50 %.
Se mikä kertoo sijoittamisen tasostani on käteisvarojen määrä. Käteisvarani tällä hetkellä on n. 45 % kokonaisvarallisuudestani, eli lähes asunnon nettoarvon verran. Ne eivät siis tuota mitään vaan paremminkin niiden arvo laskee pankkitililläni. Kuitenkin olen niin varovainen, että en uskalla niitä sijoittaakaan. Olen säästänyt niitä myös siksi, että voin olla kotona lasten kanssa ja voin maksaa niillä mahdollisesti piankin ostettavaa asuntoa. Perusteluita, joilla perustelen sitä, että en ole ollut rohkea ja hakenut niille parempaa tuloa.
5 % varallisuudestani on sitten sijoitettu osakkeisiin ja rahastoihin (suoraan ja sijoitusvakuutuksen kautta). Tätä varallisuuden lajia on varaa nostaa. Nyt tässä puhutaan kuitenkin vain muutamasta satasesta / rahasto tai osake. Nyt mulla olisi vähän enemmän innostusta sijoittaa näihin, mutta haastetta tuo palkkatulojen lasku. Olen tutustunut erilaisiin rahastoihin, miettinyt tuota osakesalkun siirtoa, ETF:iä jne. Ehkäpä tämä osuus varallisuudestani on sitten kuitenkin nousussa. Onhan säästäminen tärkeää, vaikka suuria määriä ei onnistuisikaan säästämään.
Sijoittamista olen kokeillut vasta muutaman vuoden ajan. No toki ensin on ollut tarpeen säästää hätävaraston lisäksi sitä sijoitettavaa rahaa. Vanhempien kautta olen oppinut ja nähnyt asunto- ja kiinteistösijoittamisen tavan. He ovat varmaan olleet ja ovat vieläkin riskinvälttäjiä. He eivät halua ottaa kovasti riskiä ja varojen vähentymistä on aina pyritty välttämään. Toki asuntojenkin arvot heittelehtivät, mutta ne ovat olleet kuitenkin melko vakiintuneita ja pysyviä. Ainakin jos niiden arvo kovasti heittelehtii, niin silloin yhteiskunnalla on isompiakin vaikeuksia.
Mieheni on ollut kiinnostunut myös tuosta pörssisijoittamisesta. Hänellä on jonkin verran rahastoja ja osakkeita. Ei mitään huomattavaa määrää, vaan hyvinkin varovaisesti. Hänen esimerkkinsä kautta olen itsekin uskaltautunut osakemarkkinoille. Yhtiöiden taloudellisen tilanteen seuraaminen ei tosin minua kovasti kiinnosta, vaan tässä olen luottanut hänen visioihinsa. Ja näin varmaan tulen tekemään jatkossakin. Toivottavasti kuitenkin koko ajan omien ajatusten ja ideoiden kuitenkin kasvaessa ja vahvistuessa.
Sijoittaminen on minulla kuitenkin vielä lapsen kengissä. Minulla on yhdessä miehen kanssa ostettu asunto, joka sittemmin on laitettu vuokralle. Tästä saan kuukausittaista rahavirtaa palkan/tukien lisäksi. Kuukausittain maksan velkaa tästä asunnosta pois, joten tässä vaiheesssa tuo rahavirta kulkee suoraan pankkiin. Mutta ehkä joskus siitä jää jotakin itselleni. Laskeskelin, että asunnon arvo varallisuudestani on n. 50 %.
Se mikä kertoo sijoittamisen tasostani on käteisvarojen määrä. Käteisvarani tällä hetkellä on n. 45 % kokonaisvarallisuudestani, eli lähes asunnon nettoarvon verran. Ne eivät siis tuota mitään vaan paremminkin niiden arvo laskee pankkitililläni. Kuitenkin olen niin varovainen, että en uskalla niitä sijoittaakaan. Olen säästänyt niitä myös siksi, että voin olla kotona lasten kanssa ja voin maksaa niillä mahdollisesti piankin ostettavaa asuntoa. Perusteluita, joilla perustelen sitä, että en ole ollut rohkea ja hakenut niille parempaa tuloa.
5 % varallisuudestani on sitten sijoitettu osakkeisiin ja rahastoihin (suoraan ja sijoitusvakuutuksen kautta). Tätä varallisuuden lajia on varaa nostaa. Nyt tässä puhutaan kuitenkin vain muutamasta satasesta / rahasto tai osake. Nyt mulla olisi vähän enemmän innostusta sijoittaa näihin, mutta haastetta tuo palkkatulojen lasku. Olen tutustunut erilaisiin rahastoihin, miettinyt tuota osakesalkun siirtoa, ETF:iä jne. Ehkäpä tämä osuus varallisuudestani on sitten kuitenkin nousussa. Onhan säästäminen tärkeää, vaikka suuria määriä ei onnistuisikaan säästämään.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Kyky säästää
Terhi Majasalmen mukaan toinen rahataito on kyky säästää. Tässä minulla on varaa petrata, mutta aina olen jonkin verran säästänyt. Opiskeluaikana ei juuri jäänyt rahaa säästöön, mutta ei se koskaan ihan loppu ollut. Toki apuna oli vanhemmat, jotka kustansivat asumiseni.
Kerran, kun olin jo valmistunut, olin isäni kanssa nostamassa rahaa automaatilta ja kysyin hänen käyttötilinsä saldoa. Muistan, että hänellä oli n. 7 000 euroa tilillä. Silloin päätin, että mä haluan säästää sen verran, että mullakin on aina 7 000 euroa tilillä. Sitten voisi hankkia aina mitä tarvitsee, voisi lähteä nopeastikin matkalle ym. Ei tarvitse jokaista hankintaa varten säätää erikseen. Niinpä sitten säästin ja säästin; vähitellen rahaa alkoi kertyi tilille. Tilivarat hupenivat kuitenkin huomattavasti v. 2009 tammikuun 29. päivänä kun ostin itselleni asunnon yhdessä mieheni kanssa, toki pankin suurella panostuksella. En ole merkinnyt muistiin sitä, miten paljon rahaa kaupanteon jälkeen tilille jäi, mutta sen muistan, miten jouduin maksamaan varainsiirtoveron (en muuttanutkaan asuntoon virallisesti asumaan) ja siihen varani juuri ja juuri riittivät. Tilit menivät siis varmaan aika kuiville.
Tuon asunnonoston jälkeen olin päivälleen kaksi vuotta kotona ja sitten kaksi vuotta ja puolitoista kuukautta töissä. Nyt harmittaa, että en tuossa työssäoloaikana säästänyt enempää. Olisin varmasti palkastani pystynyt säästämään enemmän, kun olisin ollut tarkempi. Tätä asiaan olen itsessäni sättinyt, kunnes huomaisin, että onhan minulla säästöjä. Jos vuoden 2009 alussa rahaa ei enää juuri ollut, niin nyt rahaa on sentään viisinumeroinen luku. Olen siis kuitenkin onnistunut säästämään keskimäärin useamman satasen kuussa, viimeisten viiden vuoden aikana. Ja kuitenkin olen ollut tuossa välillä äitiyslomalla, vanhempainvapaalla ja kotihoidontuella.
Terhi Majasalmen mukaan kaikilla tulotasoilla on varaa säästää ja kyky säästää on priorisointikysymys. Säätäminen olisi hyvä tehdä heti palkkapäivänä ja siirtää silloin rahaa säästöön. Näin olen juuri tehnytkin, mutta kovinkaan suuren summan säästäminen, jos minkään summan säästäminen, tulee olemaan haastavaa kotihoidontuella. Pystyyköhän joku oikeasti säästämään kotihoidontuella? Mä olen ainakin itse skeptinen, tosin mielikuvituksen puute ansainnan kasvattamiseksi on tässä varmaan suurempi ongelma. Kyllä tuolloin minun tulee enemminkin syötyä olemassa olevia säästöjä, mistä Terhi Majasalmi varoittaa.
Kerran, kun olin jo valmistunut, olin isäni kanssa nostamassa rahaa automaatilta ja kysyin hänen käyttötilinsä saldoa. Muistan, että hänellä oli n. 7 000 euroa tilillä. Silloin päätin, että mä haluan säästää sen verran, että mullakin on aina 7 000 euroa tilillä. Sitten voisi hankkia aina mitä tarvitsee, voisi lähteä nopeastikin matkalle ym. Ei tarvitse jokaista hankintaa varten säätää erikseen. Niinpä sitten säästin ja säästin; vähitellen rahaa alkoi kertyi tilille. Tilivarat hupenivat kuitenkin huomattavasti v. 2009 tammikuun 29. päivänä kun ostin itselleni asunnon yhdessä mieheni kanssa, toki pankin suurella panostuksella. En ole merkinnyt muistiin sitä, miten paljon rahaa kaupanteon jälkeen tilille jäi, mutta sen muistan, miten jouduin maksamaan varainsiirtoveron (en muuttanutkaan asuntoon virallisesti asumaan) ja siihen varani juuri ja juuri riittivät. Tilit menivät siis varmaan aika kuiville.
Tuon asunnonoston jälkeen olin päivälleen kaksi vuotta kotona ja sitten kaksi vuotta ja puolitoista kuukautta töissä. Nyt harmittaa, että en tuossa työssäoloaikana säästänyt enempää. Olisin varmasti palkastani pystynyt säästämään enemmän, kun olisin ollut tarkempi. Tätä asiaan olen itsessäni sättinyt, kunnes huomaisin, että onhan minulla säästöjä. Jos vuoden 2009 alussa rahaa ei enää juuri ollut, niin nyt rahaa on sentään viisinumeroinen luku. Olen siis kuitenkin onnistunut säästämään keskimäärin useamman satasen kuussa, viimeisten viiden vuoden aikana. Ja kuitenkin olen ollut tuossa välillä äitiyslomalla, vanhempainvapaalla ja kotihoidontuella.
Terhi Majasalmen mukaan kaikilla tulotasoilla on varaa säästää ja kyky säästää on priorisointikysymys. Säätäminen olisi hyvä tehdä heti palkkapäivänä ja siirtää silloin rahaa säästöön. Näin olen juuri tehnytkin, mutta kovinkaan suuren summan säästäminen, jos minkään summan säästäminen, tulee olemaan haastavaa kotihoidontuella. Pystyyköhän joku oikeasti säästämään kotihoidontuella? Mä olen ainakin itse skeptinen, tosin mielikuvituksen puute ansainnan kasvattamiseksi on tässä varmaan suurempi ongelma. Kyllä tuolloin minun tulee enemminkin syötyä olemassa olevia säästöjä, mistä Terhi Majasalmi varoittaa.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Kyky ansaita rahaa
Talousvalmentaja Terhi Majasalmi pohti suomalaisten taloustaitoa blogissaan. Hänen mukaansa raha on taitolajia ja rahataito koostuu neljästä osatekijästä; kyvystä ansaita rahaa, kyvystä säätää, kyvystä sijoittaa ja kyvystä käyttää vipuvoimaa. Kyky ansaita rahaa on ollut esillä myös hänen aikaisemmassa kirjoituksessaan, jossa pohdittiin sitä, miten voisi kasvattaa tuloja.
Mä olen yrittänyt pohtia sitä, miten voisin kasvattaa tulojani keväällä alkavalla kotihoidontukikaudella. Työtä tekemällä tietenkin, mutta mitä. Mulla ei oikein ole mitään askartelutaitoja, käsillä tekeminen on melko rajallista. Tuskin sukankutomisesta juuri varoja tulee, hyvä jos saa edes langat maksuun. Kakun koristeleminen ja leipominen, no. Siivoaminen, ei oikein innosta edes kotona. Muiden lasten hoitaminen, kun nuo omatkin saa hoidettua, niin hyvä. Bloggaaminen, tuskin näillä kirjoitustaidoilla. Lasten vaatekutsujen pitäminen, esim Pomp de Lux; ei ehkä mun juttu, koska meillä ei juuri ole lastenhoitoapua saatavissa, eikä mies varmaan ihan innostusi tästä projektista.
Tämä työ ei saisi kovastikaan rasittaa iltoja ja viikonloppuja, jolloin mies on kotona, jotta saadaan olla koko perhe yhdessä. Työ pitäisi hoitua päiväsaikaan ja lastenhoidon lomassa, eli käytännössä kotosalla ja niin ettei häiriöt ja keskeytykset sitä haittaisi. Rahaa tietty pitäisi tulla ihan saavista kaatamalla. Mieluiten siis ilman vaivaa ja huomaamatta.
No jos palataan taas realitetteihin, niin pitäisikö huolestua sekä mielikuvituksen puutetta että rajallisia taitoja ja tietoja. Miten huonosti olenkaan varautunut, jos työpaikka lähtee alta ja pitäisi vaihtaa alaa? Huonosti. Mutta nythän minulla on vuosi aikaa tehdä jotakin asian parantamiseksi. Mistä olen kiinnostunut? Mitä haluaisin tehdä isona? Mitä on vuoden aikana mahdollista tehdä? Mikä edistäisi nykyistä osaamistani? Mahdollistaisi tarvittaessa myös alan vaihdon? Mitä pystyisin tässä lastenhoidon lomassa tekemään? Mihin jaksaminen riittäisi?
Näitä kysymyksiä olen vähän pohdiskellut tiedostamatta ja tietoisesti. Tällä hetkellä minua tuntuu kiinnostavat säästäminen ja sijoittaminen. Se mihin tavallisen perheen tavalliset rahat kuluvat, mitkä on perheiden taloudelliset mahdollisuudet, talousvaikeuksien syyt ja seuraukset ym. Mihinkään kauppakorkean pääsykokeisiin mulla ei ole aikaa ja innostusta lukea, eikä tässä vuoden aikana juuri muuta ehtisi kuin lukea pääsykokeisiin ja tulos olisi hyvin epävarma. Avoimen yliopiston kursseja olen silmäilyt, mutta niissä olevat luentokurssit ovat mahdottomia.
Viime tekstin kommenteissa väläytin mahdollisuutta suorittaa laillistetun kiinteistövälittäjän tutkinto. Tätä olen suunnitellut jo joitakin vuosia ja kysellyt parilta tutulta tästä kokeesta. Nyt voisi oikeasti olla aika suorittaa tuo. Työn ohessa nuo opiskelut ovat aina vähän nihkeitä, joten ehkä nyt se olisi hyvää vastapainoa kotona ololle. Mieskin näytti puolestaan vihreää valoa, kun joutunen sitten lähempänä koetta lukemaan vähän tieheämmin. Lukematta kun en usko läpi pääseväni ja jos siihen aion osallistua, niin haluan myös ehtiä valmistautumaan kunnolla. Puolivillaista en ainakaan suunnittele, vaikka niin voi käydäkin.
Se mitä muuta voisin suorittaa on sijoituspalvelualan tutkintot eli APV1 ja APV2. Noista ensimmäisen voisin yrittää suorittaa jo vuoden alusta ja jälkimmäisen ehkä vaikkapa vasta syksyllä.
Mä olen yrittänyt pohtia sitä, miten voisin kasvattaa tulojani keväällä alkavalla kotihoidontukikaudella. Työtä tekemällä tietenkin, mutta mitä. Mulla ei oikein ole mitään askartelutaitoja, käsillä tekeminen on melko rajallista. Tuskin sukankutomisesta juuri varoja tulee, hyvä jos saa edes langat maksuun. Kakun koristeleminen ja leipominen, no. Siivoaminen, ei oikein innosta edes kotona. Muiden lasten hoitaminen, kun nuo omatkin saa hoidettua, niin hyvä. Bloggaaminen, tuskin näillä kirjoitustaidoilla. Lasten vaatekutsujen pitäminen, esim Pomp de Lux; ei ehkä mun juttu, koska meillä ei juuri ole lastenhoitoapua saatavissa, eikä mies varmaan ihan innostusi tästä projektista.
Tämä työ ei saisi kovastikaan rasittaa iltoja ja viikonloppuja, jolloin mies on kotona, jotta saadaan olla koko perhe yhdessä. Työ pitäisi hoitua päiväsaikaan ja lastenhoidon lomassa, eli käytännössä kotosalla ja niin ettei häiriöt ja keskeytykset sitä haittaisi. Rahaa tietty pitäisi tulla ihan saavista kaatamalla. Mieluiten siis ilman vaivaa ja huomaamatta.
No jos palataan taas realitetteihin, niin pitäisikö huolestua sekä mielikuvituksen puutetta että rajallisia taitoja ja tietoja. Miten huonosti olenkaan varautunut, jos työpaikka lähtee alta ja pitäisi vaihtaa alaa? Huonosti. Mutta nythän minulla on vuosi aikaa tehdä jotakin asian parantamiseksi. Mistä olen kiinnostunut? Mitä haluaisin tehdä isona? Mitä on vuoden aikana mahdollista tehdä? Mikä edistäisi nykyistä osaamistani? Mahdollistaisi tarvittaessa myös alan vaihdon? Mitä pystyisin tässä lastenhoidon lomassa tekemään? Mihin jaksaminen riittäisi?
Näitä kysymyksiä olen vähän pohdiskellut tiedostamatta ja tietoisesti. Tällä hetkellä minua tuntuu kiinnostavat säästäminen ja sijoittaminen. Se mihin tavallisen perheen tavalliset rahat kuluvat, mitkä on perheiden taloudelliset mahdollisuudet, talousvaikeuksien syyt ja seuraukset ym. Mihinkään kauppakorkean pääsykokeisiin mulla ei ole aikaa ja innostusta lukea, eikä tässä vuoden aikana juuri muuta ehtisi kuin lukea pääsykokeisiin ja tulos olisi hyvin epävarma. Avoimen yliopiston kursseja olen silmäilyt, mutta niissä olevat luentokurssit ovat mahdottomia.
Viime tekstin kommenteissa väläytin mahdollisuutta suorittaa laillistetun kiinteistövälittäjän tutkinto. Tätä olen suunnitellut jo joitakin vuosia ja kysellyt parilta tutulta tästä kokeesta. Nyt voisi oikeasti olla aika suorittaa tuo. Työn ohessa nuo opiskelut ovat aina vähän nihkeitä, joten ehkä nyt se olisi hyvää vastapainoa kotona ololle. Mieskin näytti puolestaan vihreää valoa, kun joutunen sitten lähempänä koetta lukemaan vähän tieheämmin. Lukematta kun en usko läpi pääseväni ja jos siihen aion osallistua, niin haluan myös ehtiä valmistautumaan kunnolla. Puolivillaista en ainakaan suunnittele, vaikka niin voi käydäkin.
Se mitä muuta voisin suorittaa on sijoituspalvelualan tutkintot eli APV1 ja APV2. Noista ensimmäisen voisin yrittää suorittaa jo vuoden alusta ja jälkimmäisen ehkä vaikkapa vasta syksyllä.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Välittäjät vertailussa
Meillä on suunnitelmissa asunnon osto. Perheasunto kerrostalosta ja kaupungin liepeiltä, mutta kuitenkin läheltä palveluja. Näissä ajatuksissa olemme kahtena sunnuntaina kiertäneet näyttöjä. Olemme käyneet 10 myytävässä kohteessa, tavanneet 12 välittäjää (kahdessa paikassa oli yhden välittäjän sijasta kaksi) ja tutkineet 9 kotia (yhdessä asunnossa on siis käyty kaksi kertaa, kummallakin kerralla eri välittäjä). Näytöillä ei ole juuri tungosta ollut. Ehkä noin viidessä näytössä olemme olleet ainoat katsojat ja vain yhdessä kohteessa (jossa siis kävimme kaksi kertaa) oli ihmisiä lähes ruuhkaksi asti eli ainakin kolme perhekuntaa.
Välittäjät ovat olleet ystävällisiä ja ovat sanoneet käsipäivää meidän tullessa sisälle. He ovat kertoneet ihan riittävästi tietoja asunnosta ja kerran jopa tiedon siitä, että myyjät ovat eronneet ja kumpikin jo muuttaneet omilleen (asunto siis asumaton ja kulut juossee kolmesta kämpästä, joten varmaan kohtuu kiire päästä kämpästä eroon...) Ehkä noin puolet välittäjistä on kysynyt meidän puhelinnumeron ja yksi sähköpostiosoitteenkin.
Päälisin puolin siis kaikki hyvin. Mutta... Kun näytöillä ei juuri ruuhkaa ole ja talousuutiset eivät noususta hehkuta, niin todellisuus on sitä, että asuntojen myyntiajat ovat pidentyneet ja päivän parasta hintaa ei varmaan enää juuri saa. Silti tuntuu kun välittäjät myisivät kohteitaan ihan vanhan sapluunan mukaisesti. Luottaen siihen, että jollekin tämä kämppä kelpaa, eikä muuta tarvitse tehdä kuin pitää näyttö ja olla kohtelias. Ehkä se palkka tulee tälläkin tavalla maksuun, mutta mä ainakin kaipaisin vähän aktiivisempaa otetta. Nyt välittäjän asiakas on asunnonomistaja, joka myy asuntoa ja välittäjä hakee tälle asunnolle ostajaa. Musta nyt olisi aika välittäjän pitää asiakkaina myös niitä näytöllä kävijöitä. Kartottaa heidän tarpeitaan ja myydä heille heidän tarvitsema asunto, vaikka se olisikin jokin muu kuin juuri näytössä oleva. He kun ovat asuntojen myynnin/ostamisen ammattilaisia, eikä ostajat välttämättä pelkästään jokakoti/oikotie/etuovi-sivuilla surffailemalla kuitenkaan löydä heille sitä parasta ratkaisua.
Näytöillä vain muutama välittäjä on kysynyt meiltä sitä, että onko vanha asunto myyty. (Ei ole, eikä aikomusta myydäkään) Sen jälkeen kun pitäisi heille olla selvää, että mitään estettä uuden ostoon ei ole, niin mitään tehokasta myyntiä ei ala. Kukaan ei ole kysynyt meiltä, millainen tarve meillä on, millainen olisi meidän tarvitsema asunto. Yksi on ehdottanut vähän pienempää asuntoa, kun kerran kahdestaan asutaan. (Mikä selvännäkijä! Piti meitä lapsettomana parina, kun oltiin kahdestaan näytöllä. Ei kai me nyt kolmea alle kouluikäistä roudata mukana näytöillä.) Selväähän on, että yksikään välittäjä ei ole perään soitellut, eikä tämä yhden innokkaan sähköpostinlähettäjän viesti ole ainakaan vielä löytänyt tietään perille. Aika apaattista touhua.
Pohjanoteeraus oli viimeisin näyttö. Kyseessä oli se kohde, jonka olimme jo kerran nähneetkin. Mä jotenkin olen vähitellen lämmennyt sille. Mentiin uudestaan syynäämään paikkaa vähän tarkemmin ja ajatuksissa oli, että voitaisiin ehkä siitä jotain tarjotakin (kyseessä niitä "idiootteja" tarjouskauppakohteita, joista en oikein perusta, mutta minkäs teet). Välittäjä tervehti ihan kohteliaasti ja kysyi heti nimen ja puhelinnumeron. Siihen se sitten jäikin. Näytössä oli muutama muukin pariskunta ja niiltä hän uteli ne perinteiset: onko oma asunto jo myyty. Me olimme näytössä lähes loppuun asti ja viimeksi siinä vielä hitaasti laitettiin kenkiä jalkaan ja katseltiin ympärillemme. Välittäjä oli siinä eteisessä meidän kanssa kahden, mutta ei sanonut sanaakaan, vaikka me siinä jotakin miehen kanssa asunnosta juteltiinkin. Mä olin jotenkin häikäistynyt siitä välittäjän tavasta, jolla hän oli meitä huomaamatta, joten ei tehnyt mieli alkaa keskustelemaan asunnonostosta, vaikka meidän puolelta valmiutta siihen olisi ollutkin. Ei siis tullut kauppoja, eikä tarjousta tehtyä. Eikä näemmä kenenkään muunkaan, kun tarjouskauppakohde on vieläkin lähtöhinnassa.
Myöhemmin mietin, että miksi hän ei ottanut meitä varteen otettavaksi ostajaehdokkaiksi. Me ei oltu ihan ykkösiin puettu (eikä siis ihan varmaan kakkosiinkaan, vaan pikemminkin kolmansiin tai neljänsiin), mutta ei kai enää kukaan nykypäivänä kuvittele, että maksuvalmiuden näkee päältä päin. Ei me mitenkään haistu viinalta ja tupakalta (kumpikaan ei polta ja alkoholiakaan ei mies ihan viikottain käytä, enkä mä ollenkaan imetyksen takia), eikä nyt kuitenkaan ihan miltään huumeidenkäyttäjiltäkään näytetty, vaan ihan tavallisilta työssä käyviltä lapsiperheen vanhemmilta (lue. univelkaa kertynyt kummallakin n. pari kuukautta), mutta jotakin meissä oli. Tai sitten välittäjä ei vaan jaksanut enää keskittyä meihin vaan ajatukset olivat jo muualla. No etsintä jatkukoon.
Välittäjät ovat olleet ystävällisiä ja ovat sanoneet käsipäivää meidän tullessa sisälle. He ovat kertoneet ihan riittävästi tietoja asunnosta ja kerran jopa tiedon siitä, että myyjät ovat eronneet ja kumpikin jo muuttaneet omilleen (asunto siis asumaton ja kulut juossee kolmesta kämpästä, joten varmaan kohtuu kiire päästä kämpästä eroon...) Ehkä noin puolet välittäjistä on kysynyt meidän puhelinnumeron ja yksi sähköpostiosoitteenkin.
Päälisin puolin siis kaikki hyvin. Mutta... Kun näytöillä ei juuri ruuhkaa ole ja talousuutiset eivät noususta hehkuta, niin todellisuus on sitä, että asuntojen myyntiajat ovat pidentyneet ja päivän parasta hintaa ei varmaan enää juuri saa. Silti tuntuu kun välittäjät myisivät kohteitaan ihan vanhan sapluunan mukaisesti. Luottaen siihen, että jollekin tämä kämppä kelpaa, eikä muuta tarvitse tehdä kuin pitää näyttö ja olla kohtelias. Ehkä se palkka tulee tälläkin tavalla maksuun, mutta mä ainakin kaipaisin vähän aktiivisempaa otetta. Nyt välittäjän asiakas on asunnonomistaja, joka myy asuntoa ja välittäjä hakee tälle asunnolle ostajaa. Musta nyt olisi aika välittäjän pitää asiakkaina myös niitä näytöllä kävijöitä. Kartottaa heidän tarpeitaan ja myydä heille heidän tarvitsema asunto, vaikka se olisikin jokin muu kuin juuri näytössä oleva. He kun ovat asuntojen myynnin/ostamisen ammattilaisia, eikä ostajat välttämättä pelkästään jokakoti/oikotie/etuovi-sivuilla surffailemalla kuitenkaan löydä heille sitä parasta ratkaisua.
Näytöillä vain muutama välittäjä on kysynyt meiltä sitä, että onko vanha asunto myyty. (Ei ole, eikä aikomusta myydäkään) Sen jälkeen kun pitäisi heille olla selvää, että mitään estettä uuden ostoon ei ole, niin mitään tehokasta myyntiä ei ala. Kukaan ei ole kysynyt meiltä, millainen tarve meillä on, millainen olisi meidän tarvitsema asunto. Yksi on ehdottanut vähän pienempää asuntoa, kun kerran kahdestaan asutaan. (Mikä selvännäkijä! Piti meitä lapsettomana parina, kun oltiin kahdestaan näytöllä. Ei kai me nyt kolmea alle kouluikäistä roudata mukana näytöillä.) Selväähän on, että yksikään välittäjä ei ole perään soitellut, eikä tämä yhden innokkaan sähköpostinlähettäjän viesti ole ainakaan vielä löytänyt tietään perille. Aika apaattista touhua.
Pohjanoteeraus oli viimeisin näyttö. Kyseessä oli se kohde, jonka olimme jo kerran nähneetkin. Mä jotenkin olen vähitellen lämmennyt sille. Mentiin uudestaan syynäämään paikkaa vähän tarkemmin ja ajatuksissa oli, että voitaisiin ehkä siitä jotain tarjotakin (kyseessä niitä "idiootteja" tarjouskauppakohteita, joista en oikein perusta, mutta minkäs teet). Välittäjä tervehti ihan kohteliaasti ja kysyi heti nimen ja puhelinnumeron. Siihen se sitten jäikin. Näytössä oli muutama muukin pariskunta ja niiltä hän uteli ne perinteiset: onko oma asunto jo myyty. Me olimme näytössä lähes loppuun asti ja viimeksi siinä vielä hitaasti laitettiin kenkiä jalkaan ja katseltiin ympärillemme. Välittäjä oli siinä eteisessä meidän kanssa kahden, mutta ei sanonut sanaakaan, vaikka me siinä jotakin miehen kanssa asunnosta juteltiinkin. Mä olin jotenkin häikäistynyt siitä välittäjän tavasta, jolla hän oli meitä huomaamatta, joten ei tehnyt mieli alkaa keskustelemaan asunnonostosta, vaikka meidän puolelta valmiutta siihen olisi ollutkin. Ei siis tullut kauppoja, eikä tarjousta tehtyä. Eikä näemmä kenenkään muunkaan, kun tarjouskauppakohde on vieläkin lähtöhinnassa.
Myöhemmin mietin, että miksi hän ei ottanut meitä varteen otettavaksi ostajaehdokkaiksi. Me ei oltu ihan ykkösiin puettu (eikä siis ihan varmaan kakkosiinkaan, vaan pikemminkin kolmansiin tai neljänsiin), mutta ei kai enää kukaan nykypäivänä kuvittele, että maksuvalmiuden näkee päältä päin. Ei me mitenkään haistu viinalta ja tupakalta (kumpikaan ei polta ja alkoholiakaan ei mies ihan viikottain käytä, enkä mä ollenkaan imetyksen takia), eikä nyt kuitenkaan ihan miltään huumeidenkäyttäjiltäkään näytetty, vaan ihan tavallisilta työssä käyviltä lapsiperheen vanhemmilta (lue. univelkaa kertynyt kummallakin n. pari kuukautta), mutta jotakin meissä oli. Tai sitten välittäjä ei vaan jaksanut enää keskittyä meihin vaan ajatukset olivat jo muualla. No etsintä jatkukoon.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Tavoite vauhdissa
Nyt on 3 kk:n tavoitteesta kaksi kuukautta takana. Ja vauhti on ollut ihan hyvää.
Säästötavoitteeksi asetin itselleni 1500 euroa. Nyt tilien saldoissa on kasvua tuosta syyskuusta 450,16 euroa. Kun huomioin sen, että hankin S-osuuksia yhteensä 735 euron edestä, niin rahavarat ovat kasvaneet yhteensä 1185,16 euroa. Ensi kuussa säästöön pitäisi siis jäädä reilu 300 euroa, niin sitten on tavoite saavutettu.
Budjetoidut hankinnat tälle jaksolle:
talvihaalari keskimmäiselle (hankittu)
talvikengät esikoiselle ja keskimmäiselle (hankittu)
alkuvuoden lomamatkaa varten säästettävä veronpalautuksen lisäksi 300 euroa (hankittu ja siirretty miehen tilille)
lenkkarit myös kummallekin (hankkimatta)
joululahjat (hankkimatta)
Suurinta tuskaa tuottaa tässä kuussa vielä noi joululahjat. En ole oikein hyvä keksimään lahjoja ja budjetissa pysyminen ei tahdo onnistua. Yleensä olen ostanut vähän liiankin kalliita lahjoja. Nyt siis pitäisi satsata ideaan eikä rahaan.
Nordnettiä en ole vieläkään avannut. Pähkin vieläkin, että avatako vai ei.
Visa-kierre on katki, enkä ole tehnyt sille uutta saldoa.
Säästötavoitteeksi asetin itselleni 1500 euroa. Nyt tilien saldoissa on kasvua tuosta syyskuusta 450,16 euroa. Kun huomioin sen, että hankin S-osuuksia yhteensä 735 euron edestä, niin rahavarat ovat kasvaneet yhteensä 1185,16 euroa. Ensi kuussa säästöön pitäisi siis jäädä reilu 300 euroa, niin sitten on tavoite saavutettu.
Budjetoidut hankinnat tälle jaksolle:
talvihaalari keskimmäiselle (hankittu)
talvikengät esikoiselle ja keskimmäiselle (hankittu)
alkuvuoden lomamatkaa varten säästettävä veronpalautuksen lisäksi 300 euroa (hankittu ja siirretty miehen tilille)
lenkkarit myös kummallekin (hankkimatta)
joululahjat (hankkimatta)
Suurinta tuskaa tuottaa tässä kuussa vielä noi joululahjat. En ole oikein hyvä keksimään lahjoja ja budjetissa pysyminen ei tahdo onnistua. Yleensä olen ostanut vähän liiankin kalliita lahjoja. Nyt siis pitäisi satsata ideaan eikä rahaan.
Nordnettiä en ole vieläkään avannut. Pähkin vieläkin, että avatako vai ei.
Visa-kierre on katki, enkä ole tehnyt sille uutta saldoa.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Tarvetta testamenttiin
Kirjoittaessani tuosta lahjoittamisesta lapselle, ajattelin niin, ettei meidän perheen lapset tule juuri alaikäisenä saamaan varallisuutta meiltä. Mutta voinko sittenkään olla varma? Mikäli toinen meistä vanhemmista menehtyisi esim. seuraavan parinkymmenen vuoden sisällä, niin nuorena he saisivat perintönsä. Tähänkin olisi varmaan hyvä varautua.
Tarvetta olisi varmaan päivittää testamenttia tältä kannalta. Olen ajatellut, että sellainen järjestely voisi tulla kyseeseen, että mikäli lapset perivät jomman kumman vanhempansa alaikäisinä, niin he saisivat perintönsä tuoton käytettäväkseen täyttäessään 18. Perinnön pääoma voisi kuitenkin jäädä lesken tahdon alle, kunnes lapset täyttäisivät 25 vuotta. Leski voisi tehdä tarpeelliset toimet tuolle perinnölle, eikä lapset onnistuisivat hassaamaan sitä nuoruuden ajattelemattomuudellaan. Toki esim. omaisuuden myymiseen leski tarvitsisi täysi-ikäisen lapsen suostumuksen, jotta lapsikin voisi vaikuuttaa, että mitä perinnölle tapahtuu.
Tämä järjestely takaisi sen, että lasten perintö säilyisi heille, eikä vanhempien "elämäntyö" häviäisi kuin tuhkatuuleen. Toki jos lapsi tarvitsis esim. rahaa asunnon ostoon, niin se onnistuisi, mikäli leskikin sen katsoisi järkeväksi. Tuoton sitten saisivat kuitenkin käyttää omaan elämiseensä ja he saisivat itse päättää siitä.
Tätä ajatusta pitänee kehitellä eteenpäin.
Tarvetta olisi varmaan päivittää testamenttia tältä kannalta. Olen ajatellut, että sellainen järjestely voisi tulla kyseeseen, että mikäli lapset perivät jomman kumman vanhempansa alaikäisinä, niin he saisivat perintönsä tuoton käytettäväkseen täyttäessään 18. Perinnön pääoma voisi kuitenkin jäädä lesken tahdon alle, kunnes lapset täyttäisivät 25 vuotta. Leski voisi tehdä tarpeelliset toimet tuolle perinnölle, eikä lapset onnistuisivat hassaamaan sitä nuoruuden ajattelemattomuudellaan. Toki esim. omaisuuden myymiseen leski tarvitsisi täysi-ikäisen lapsen suostumuksen, jotta lapsikin voisi vaikuuttaa, että mitä perinnölle tapahtuu.
Tämä järjestely takaisi sen, että lasten perintö säilyisi heille, eikä vanhempien "elämäntyö" häviäisi kuin tuhkatuuleen. Toki jos lapsi tarvitsis esim. rahaa asunnon ostoon, niin se onnistuisi, mikäli leskikin sen katsoisi järkeväksi. Tuoton sitten saisivat kuitenkin käyttää omaan elämiseensä ja he saisivat itse päättää siitä.
Tätä ajatusta pitänee kehitellä eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)