Luopumisen vaikeus

Tein suunnitelman, että luovun Nordean kautta säilyttämistäni osakkeista ja ostan ne sitten uudelleen Nordnetin kautta. Olen nyt tehnyt hankinnat Nordnetiin ja nyt olisi tarkoituksena myydä kaksi pientä erää osakkeita vuodenvaihteen kummallakin puolella. Tämä siksi, että osakkeet ovat voitolla, (tosin Neste Oil ei enää niin hyvin kuin suunnitelman tekovaiheessa) ja tarkoituksena olisi hyötyä siitä, ettei joudu maksamaan veroja. Ongelma vaan on, että olen todella huono luopumaan mistään.

Säästötilille kertyvät rahat ovat toinen, josta en halua luopua. Minun tulee paljon helpommin maksettua luottokortilla, kun käytettyä säästettyä rahaa. Se on jo saavutettu etu, eikä siitä siksi voi luopua. Sama nyt näiden osakkeiden kanssa. Olen vitkutellut tämän kanssa ja enää olisi pari päivää aikaa tehdä siirto, mutta en vaan saa tehtyä sitä.

Pitäisiköhän sittenkin vaan siirtää osakkeet suoraan Nordnettiin ja unohtaa se myyminen? Säästötilille en sitä rahaa haluaisi enää haluaisi, vaan tarkoituksena olisi sijoittaa ne jonnekin. Toisaalta olen nyt ostanut tavanomaista enemmän osakkeita, ja koska tämä ei nyt ole välttämättä paras hetki ostaa, niin ehkä ostot ovat nyt vähäksi aikaa tehty. Ehkä sitten vuoden päästä tai kesällä seuraavaksi, mikäli intoa ja rahaa silloin riittää.

Siirränkö vai myynkö, siirränkö vai myynkö. Vielä pari päivää aikaa tätä miettiä ja sitten onkin jo liian myöhäistä tämän vuoden osalta.

S-Rahastot verkkopankissa

Kuten Veli Velkainen tuossa aikaisempaan kirjoitukseen kommentoikin, näkymä S-pankin verkkopankissa on hyvin vaatimaton. Nyt kun rahat ovat siirtyneet rahastoon ja näkyvät sieltä, ei näkymä juurikaan muuttunut. Rahastoista näkyy hyvin vähän ja nekin tiedot näkyvät jo lähes kaikki etusivulla ja rahastot-välilehdellä on vain muutama tieto enemmän. Tässä näkymä rahastot-välilehdeltä

"Poistin kuva, kun se oli liian iso, enkä osannut sitä muokata. Kuvassa näkyi siis vain tiedot rahaston arvosta, sen muutoksesta prosentteina ja euroina sekä ostamieni rahastojen määrä."

Se mitä mä tähän toivoisin, olisi ehdottomasti tarkemmat tiedot rahastosta. Minne ne rahat tulikaan sijoitettua. Millainen tuo rahasto nyt onkaan ja mistä se koostuu. Tämä voisi olla osittain summittainenkin, jos rahasto sisältää paljon eri rahastoja, mutta ainakin suurimmat rahastot voisi olla mainittu ja linkit niiden rahastojen tietoihin. Tuskin nämä rahastot nyt ihan päivittäin vaihtuvat, eikä ainakaan ne, joita painotetaan eniten.

Minusta olisi hyvä lisä, jos verkkopankista ilmenisi, että kuinka paljon ja milloin rahastoon on sijoitettu pääomaa. Nyt tuosta on helppo laskea se, mikä on sijoitettu pääoma, mutta niiden maksamisajankohta ja yksittäiset maksamiset unohtuvat helposti. Voi olla, että tämä ei olisi ihan ensisijaista, mutta kuten sanoin hyvä lisä.

Se mikä sensijaan olisi tärkeä, olisi se, että rahaston arvon muutokset näkysivät paremmin, eikä vain tämän hetkinen pistearvo. Graafia kehiin. Nythän tuosta ei voi mitenkään nähdä, että miten tuo rahasto on viimeisen viikon/kuukauden aikana kehittynyt. Onko ollut huippuja tai notkahduksia. Tähän pitää saada heti muutosta. Tämä arvonmuutoksen esittämistapa ei ole mitenkään riittävä.

Ennen kuin S-pankin rahastot oikeasti houkuttelevat sijoittamaan enemmän rahaa, niin muutoksia pitää tulla. Tällä esityksellä ei nyt mielestäni pitkälle pötkitä. Ymmärrän, että tässä on haluttu tehdä rahastosijoittamisesta mahdollisimman helppoa ja karsittu kaikki ylimääräinen minimiin. Lisätiedot voisikin "kätkeä" linkkien taakse, joten ne eivät haittaisi tuota yleisnäkymää. Tällöin niillä, jotka kaipaavat enemmän tietoa, olisi mahdollisuus sitä saada.

Bonukset rahastoon

Mä olen jotenkin tykästynyt tuohon S-pankkiin ja se sai minut kokeilemaan myös bonusten siirtämistä suoraan rahastoihin. Olen aikanaan kokeillut S-pankin sijoitustiliä (tulos ei kaksinen) ja useampikin määräaikaistili mulla on ollut. Halusin osallistua rahastoihin, koska halusin nähdä miten ne heillä toimivat ja miten se on toteutettu.

Olin jo aikaisemmin surffaillut S-pankin sivuilla ja lukenut noista S-pankin rahastoista ja kolmesta eri vaihtoehdosta. Olin jo silloin päättänyt, että minulle sopivin taitaa olla S-säästörahasto Kohtuullinen. Yleensä kun mulla on vähän liiankin riskistä toimintaa, joten riskin hajauttamisen kannalta pitäisi nyt tyytyä vähän vähemmän riskiseen. Toisaalta ihan korkopaperihin en kuitenkaan halunnut rahojani laittaa, joten keskiverto ratkaisulla mentiin.

Teknisesti bonuksen rahastoon siirtäminen oli todella yksinkertaista. Muutama klikkaus ja homma oli tehty. Aikaa meni alle minuutti ja epäonnistumiselle ei juuri ollut jätetty mahdollisuutta. Tämä on tietenkin ensisijaisen tärkeää S-pankille, kun asiakkaat tekevät tämän toimen pääsääntöisesti itse, eikä virkailija ole heitä siinä opastamassa. Rahastoa varten minulle avautui uusi pankkitili, jonne bonukset nyt ohjautuvat ja jonne voi itsekin tehdä ihan tavallisia rahasiirtoja (myös suoraan muista pankeista). Tavanomaisen tilin sijasta, tälle tilille talletetut rahat siirtyvät rahastoon seuraavana yönä, kun tilin saldo ylittää 20 euroa. Rahastotilin saldon näkee heti verkkopankin etusivulta ja tietenkin myös erilliseltä tilit-sivuilta. Etusivulta näkyy myös erillisessä kohdassa rahasto, mutta aluksi arvoa ei tietenkään ole, kun rahaakaan ei siellä rahastossa vielä ole.

Hätähousuna en sitten kuitenkaan jaksanut odottaa seuraavaan bonusten maksuun, vaan tein S-tuottotililtä heti lisäsijoituksen rahastotilille, josta se siirtyi pois seuraavana yönä. Rahastossa se näkyy verkkopankissa vasta n. kolmen pankkipäivän jälkeen, eli varmaankin vasta joulunpyhien jälkeen.

Kokeilin myös sitä, että rahastotililtä on mahdollista siirtää rahat takaisin käyttö- tai sijoitustilille, mikäli siirron tekee ennen kuin se on siirtynyt rahastoon. Oletan, että tämä on mahdollista myös bonusten ja osuusmaksun korkojen kanssa, mikäli onnistuu tekemään siirron juuri sinä päivänä kun ne on tilille maksettu. (olettaen tietysti, että niiden summa on vähintään se 10, muutenhan ne ovat siellä tilillä kauemminkin ja aikaa siirtoon on ruhtinaallisemmin.) Toisaalta hyvin helppoa näytti olevan myös bonusten ja muiden etujen maksutilin vaihtaminen takaisin käyttötiliksi. Päätinkin tehdä kokeen siten, että bonukset saavat mennä rahastoon nyt maaliskuuhun saakka, mutta sen jälkeen vaihdan maksutiliksi takaisin tuon käyttötilin.

Myös lisäsijoituksen tekeminen oli helppoa. Muutama klikkaus ja se oli tehty. Mahdollista olisi siten myös se, että muuttaisi bonusten maksutiliksi heti takaisin käyttötilin ja sitten siirtäisi itse bonuksen verran tai jonkun muun summan aina kuukausittain. Tällöin voisi pitää itsellä esim. juuri ne osuusmaksujen korot, eikä ne menisi vahingossa rahastoon, jos ei niitä sinne halua ohjata. En kuitenkaan ihan heti löytänyt sellaista vaihtoehtoa, että voisi tehdä kuukausittain automaattisesti toistuvan suorituksen rahastotilille, vaan suoritus on aina kertaluonteinen ja muistettava tehdä kuukausittain. Sinällään se ei ole ongelma tällaiselle ihmiselle, joka seuraa tilejään verkkopankin kautta jatkuvasti. Erikoista kuitenkin, kun muissa pankeissa tämä on hyvinkin suosittu ja pankin haluama tapa siirtää rahaa rahastoon. Selvästi S-pankki nyt markkinoi pelkästään tuota bonuksen siirtämistä ja muu säästäminen tullee vasta joskus myöhemmin.

Se miten verkkopankin kautta näkee nuo rahastot, selviää vasta kun rahat ovat sinne rahastoon kirjautuneet. Toivottavasti silloin näkee vähän enemmän rahastosta, jonne rahat ovat siirtyneet.

Joululahjabudjetti kusi

No se ei oikeastaan ollut edes kovin suuri yllätys, että lahjoihin paloi taas rahaa ja enemmän kuin suunnitelmat salli. Otin nyt kuitit esiin ja laskin, millaista tuhoa olen saanut aikaan ja tältä se nyt näyttää.

Omille tytöille ostin kummallekin sukset ja toiselle vielä lisäksi lelun sekä vauvalle uimapuvun. Rahaa paloi yhteensä huikeat 330 euroa.
Kummitytölle ostin koruja ja hiuslenkkejä n. 20 euroa ja hänen sisarelleen kaksi palapeliä myös n. 20 euroa.
Siskonpojille kylpytakin 30 euroa (Mun onneksi Marimekko on lakannut valmistamasta tuota lasten mallia ;) ) ja vapaaliput omien tyttöjen seuraksi sisäliikuntapaikkaan (tätä en ole vielä maksanut, vaan maksun aika koittaa myöhemmin. Tähän menee varmaan n. 36 euroa, mutta siskonpojan osuus on siitä vain 12 euroa.)
Kummipojalle vaatetta 35 euroa.
Omille vanhemmille vedenkeittimen ja itse neulotut villasukat yhteensä 40 euroa.
Siskolle ja siskonmiehelle kirja vajaa 30 euroa
Miehen lahja 16 euroa.
Enon lahja 12 euroa.
Miehen siskolle vieminen joulupäivänä 18 euroa.

Näiden lisäksi ostin miehen tyttären perheelle lahjoja, mutta mies maksanee nämä minulle takaisin, joten nämä eivät jää kuluttamaan minun kukkaroani. En siis huomioi näitä tässä laskelmassani.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan laskin, että lahjoja pitää ostaa yhteensä 15. Kummipojan äidin kanssa kuitenkin sovittiin, että ostetaan kumpikin lahja vain omalle kummilapselle ja "unohdetaan" sisarukset. Näin lahjasaajien listä väheni yhdellä. Toisaalta miehen siskoa en ottanut alunperin lukuun, kun se ei ole varsinainen joululahja. Isälläni on syntymäpäivät heti joulupäivänä, mutta tänä vuonna en hanki erikseen synttärilahjaa. Sukat saavat olla synttärilahja. Yhdelle omalle lapselle tarvitsen vielä lahjan, koska hänellä on myös merkkipäivä jouluna ja hän voisi vähän ihmetellä, että miksi joulupukki tuo senkin lahjan, eikä vanhemmat sitä anna.

Yhteensä rahaa siis paloi 563 euroa, josta huuto.netin kautta sain kerättyä 191 euroa. Vähän innostus tuon huuto.netin päivittämiseen kärsi tässä parina viime viikkona, mutta pitänee terästäytyä sitten joulun jälkeen uudelleen. Omaa rahaa käytin suunnitellun 300 euron sijasta 372 euroa. Ei siis mennyt ihan kuin strömpsöössä. Tosin täytyy sanoa, että nuo omien tyttöjen lahjoihin meni liikaa rahaa. Remmisukset olisi saanut halvemmalla, mutta viime vuosien kokemuksen mukaan ne ovat tahtoneet syödä tuon hiihtoinnostuksen kokonaan. Jospa siis kunnon monoilla ja suksilla, hiihto onnistuisi vähän paremmin. Tällä kertaa siis säästämisestä joutui kärsimään kummilapset ja sukulaiset.

Nytpähän on tarkka menolista joululahjoista tältä vuodelta ja ensi vuoden tavoite voisi olla joko alittaa se tai sitten pitää kulut samoina. Lasten vanhetessa kun vaatimuksetkin yleensä kasvavat.

Yksityislääkäreiden maksut pilvissä

Tänään alkoi meidän perheessä oksennustauti ja sen innoittamana lähdin laskemaan sitä, miten paljon meillä kuluu rahaa lasten lääkäreihin vuodessa. Lapsia on siis kolme, joista yksi on ollut "kerryttämässä" lääkärilaskua vasta kesästä asti (onneksi ei ole juuri hänelle kertynyt lääkärikäyntejä). Muut lapset ovat pikkulapsivaiheessa ja siten myös useasti flunssassa ja kuumeessa. Yhdellä on atooppinen ihottuma ja hänelle lääkäri kirjoittaa erilaisia voiteita ja rasvoja, jotta iho pysyisi hyvänä. Vielä ei ole oikein sopivia rasvoja löytynyt, joten kaapeissa on aika tavalla voiteita jos joka lähtöön. Ja ihon hyvänä pysyminen edellyttäisi siis kolmen sopivan rasvan käyttöä.

Kullekin lapselle on jo raskausaikana otettu vakuutus. Ajatuksena on ollut, että otetaan vakuutus aluksi ja luovutaan siitä sitten, jos se tuntuu turhalta. Esikoisen vakuutus on ollut tosi hyvä, koska hänellä on tuo ihottuma ja muutakin pikkukrämppää on ollut, tavallistan lastentautien lisäksi. Muidenkaan vakuutusta ei olla sitten ainakaan vielä sanottu irti, vaan niitä maksellaan vielä. Lasten vakuutusmaksut olivat tänä vuonna yhteensä 898 euroa, joten melkoinen potti se on. Kahden lapsen omavastuu on 100 euroa ja yhdellä on 60 euroa. Se pitäisi myös vaihtaa tuohon 100 euroon, mutta en ole vielä uskaltanut tehdä muutosta, ettei myöhemmin tule mitään ongelmia. En oikein täysin luota siihen, että vakuutusyhtiö lupaa, että muutoksia ei tule ja sitten kuitenkin voi jostain puskista tulla jotakin.

Korvauksia olemme tänä vuonna saaneet vakuutusyhtiöltä 660 euroa. Tämä kattaa yksityksellä lääkäriasemalla käynnit ja niissä määrätyt lääkkeet ja voiteet. Tämän lisäksi on maksettu kahden lapsen omavastuun verran kuluja eli yhteensä 160 euroa sekä vauvan keskussairaalan maksu 27,50 euroa. Tänä vuonna tulee varmuudella vielä kaksi lääkärikeikkaa, kun pian pitää mennä jälkitarkastukseen. Korvausten määrä tulee siten olemaan n. 800 euroa. Yritän päästä sinne tänä vuonna, niin saan niistäkin vielä rahat korvauksena, eikä ne mene ensi vuoden omavastuun maksuun. Toivottavasti heti alkuvuonna ei tule uutta tarvetta lääkäriin.

Nyt kyllä menee uudelleen harkintaan nuo vakuutukset. Aika monta kertaa saa yksityisellä rampata, jotta vakuutuksesta saa jotakin hyötyä. Terveyskeskus olisi tietty halvempi, mutta sinne ei niin helpolla pääse. Täällä on jokin ihme raja, että lapsella pitää olla ollut 3 päivää kuumetta, ennen kuin aika sieltä heltiää. Toki haukkumalla ja huutamalla sinne kuulemma pääsee, mutta mä en oikein jaksa sellaista. Viimeksi kun siellä oltiin, niin pitkällisen mankumisen jälkeen sinne pääsin, kun lapsilla oli jo useamman päivän ollut kuumetta ja kova yskä ja nuha. Kuulemma tultiin ihan turhaan, eikä kummallakaan ollut mitään. Vietiin vain heidän resursseja. Sitten seuraavana yönä esikoisella alkoi korva särkeä ja mentiin sitten suosiolla yksityiselle. Siellä todettiin, että esikoisen korvatulehduksen lisäksi keskimmäisellä lapsella sekä korva- että keuhkoputkentulehdus. Ja kuulemma ei ollut voinut tulla yön aikana, vaan olivat jo siinä kunnossa, että oli pakko olla jo tuolloin edellisenä päivänä. Se jäi taas vähäksi aikaa viimeiseksi kokemukseksi terveyskeskuksesta.

Mutta onhan nuo yksityisen maksut ihan uskomattomia. N. 70 euroa per lapsi per kerta. Eli yleensä meillä on aina vähintään kaksi lasta kerrallaan lääkärissä, joten aina se on lähempänä puoltatoistasataa... Toisaalta tuossa on vuoden lääkärimaksut vain kahdesta lapsesta, kun vauvasta ei ole vielä muuta kulua ollut kuin tuo keskussairaalan maksu ja kuitenkin hänen vakuutusmaksunsa on kaikkein kallein. Samalla menolla kun jatketaan, niin kun kolmaskin tulee korvatulehdusikään, niin lääkäri ja lääkekulut nousevat useammalla satasella.

Tästä voisi saada usemman satasen säästön, kun luopuisi vakuutuksista ja kävisi enemmän terveyskeskuksessa. Harvoin vain tulee ajatukseen säästäminen kun lapsi on kipeänä. Eikä lapsen kustannuksella olekaan tarkoitus säästää.

Vuokralaisen metsästystä

Vuokra-asunnon asukkaat ovat siis muuttamassa asunnosta ulos ja uusien metsästys pitää aloittaa. Olemme aikaisemmin käyttäneet Vuokraturvan palvelua, mutta nyt se saa jäädä, koska heidän palkkionsa on liian suuri. Vaihtoehdot ovat halvemman välitysfirman käyttäminen tai itse vuokralaisen haku. En ole koskaan hankkinut vuokralaista itse, mutta sitä voisi tällä kertaa käyttää. Tosin se vähän arvelluttaa.

Miten tarkistan vuokralaisehdokkaiden luottotiedot? Mistä nämä saa käyttöönsä ja mistä ne voi tilata? Pitääkö vuokralaisen ne itse tilata tai miten tässä menetellään? Kokeneemmilta kaipaan vastausta.

Toinen mietinnässä oleva asia on, että siellä pitäisi pitää ainakin yksi näyttö ja ehkä enemmänkin. Ongelmana on välimatka. Tuonne asunnolle on matkaa lähes 100 kilometriä, joten ihan montaa kertaa en sinne viitsisi lähteä. Pari kertaa sinne on varmaan pakko mennä, mutta pahimmassa tapauksessa montakin kertaa. Aiemmin tämä on onnistunut näppärästi välitysfirman kautta ja posti on toimittanut tarvittavat paperit ja muut.

Yksi vaihtoehto on vielä tuon asunnon myyminenkin. Mies kannattaisi sitä ja mä en. Me omistetaan tuo asunto puoliksi, joten kummankin pitää olla asiasta samaa mieltä. Mies on siinä oikeassa, että tuosta asunnosta voi nyt saada omansa pois, mutta ei enää parin vuoden päästä lähestyvän putkirempan vuoksi. Mä taas ajattelen niin, ettei tuota ole tarkoitus ehkä koskaan myydä, tai ei ainakaan minun aikani, niin on lähes saman tekevää, että saako siitä tulevien vuosien aikana omiaan pois. Asunnon tuotto myöskin heikkenee tulevan yhtiövelan nousun vuoksi, joten mikään rahasampo se ei tule olemaan.

Tarkoituksena on ollut ostaa uusi asunto, mutta tämä hanke ei ole edennyt. Sopivaa ei ole tullut vielä vastaan. Sitten voisin harkita tuon asunnon myyntiä, jos uusi olisi jo hankittu.

Harmittavaan saumaan tuli tuo vuokralaisten irtisanoutuminen.

Seuraavat 3 kk:n tavoitteet

Tavoitteita on vihdoin aika asettaa ajalle 4.12.-4.3.

1. tavoite: säästöön 700 euroa kuukaudessa eli yhteensä 2 100 euroa
Tämä tavoite on haasteellinen, mutta toivottavasti ei mahdoton. Seuraavan kolmen kuukauden aikana saan sekä vanhempainvapaakorvausta että lomapalkkaa helmi- ja maaliskuulta. Palkka on vähän isompi kuin korvaus, joten tämä on positiivinen muutos.

Negatiivisia asioita sitten riittää sitäkin enemmän. Joululahjojen osto jäi yrityksestä huolimatta joulukuulle, joten nyt on rahaa tällä viikolla palanut ihan runsaasti. Veronpalautuksia ei valitettavasti makseta enää uudelleen. Vuokralaiset ilmoittivat eilen muuttavansa pois ja uusi vuokralainen pitäisi metsästää jostakin tai vaihtoehtoisesti miettiä asunnon myyntiä. Etelän matkasta on vielä yli puolet maksamatta ja maaliskuussa on tarkoitus lähteä perheen kesken lappiin. Tavoitten saavuttamiseksi joutuu siis oikeasti taistelemaan.

Mielessä on kuitenkin sekin, että tuon maaliskuun jälkeen tulot tippuvat kotihoidontuelle, joten silloin alkaa todellinen pennin venytys. Tämä seuraava kolme kuukautta on harjoitusta tuohon ja siksi tavoite voisi olla vielä isompikin. Toisaalta sitten tavoite jää varmuudella saavuttamatta ja siksi motivaatiokin voisi heiketä.

2. tavoite: myy kirppiksellä tavaroita vähintään 210 euron edestä (70€/kk). Joululahjoja varten aloitin tuon nettikirppiksen käytön ja nyt sitä olisi tarkoitus jatkaa. Joululahjoja varten sain kerättyä yhteensä 180 euroa ja nyt tuo olisi tarkoitus uusia. Parhaat ja helpoiten myytävät tavarat olen jo myynyt, joten nyt joutunee puristamaan enemmän, että tuon summan saa kokoon. Mitä enemmän onnistun myymään niin sitä helpommin 1. tavoitekin täyttyy. Tähän tavoitteeseen voisin asettaa sellaisen varauksen, että mikäli onnistun myymään kaksostenrattaat pois, niin tästä kaupasta saatavaa hintaa ei huomioida tässä tavoitteessa, koska tavoite täyttyisi samantien.

3. tavoite: "tipaton tammikuu"
Koska meillä on pieniä lapsia ja olen vuorotellen ollut joko raskaana tai imettänyt, niin olen jo viimeiset viisi vuotta ollut tipattomasti, mutta nyt olisi aika tammikuulle keksiä joku oma projekti. Helpoin voisi olla herkkujen karsiminen ja rahan säästäminen herkuista, mutta jotakin mielikuvituksellisempaa olisi kiva keksiä, vaikka tuon herkuttomuuden lisäksi. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa.

4. tavoite: rahastoihin ja ETF:iin perehtyminen
Tämän tavoitteen mittaaminen voi olla haasteellista, mutta jonkin näköinen rahastosuunnitelma pitäisi laatia. Pitää laatia suunnitelma siitä, miten tulevaisuudessa (viimeistään töihin palauttua) tulee kuukausittain alkaa säästämään rahastoihin.

3 kk:n tavoitteet saavutettu

Asetin itselleni syyskuun alussa tavoitteita, joiden saavuttamiseen annoin itselleni kolme kuukautta aikaa. Nyt tuo aika on täynnä ja on aika katsoa, miten kävi.

1. tavoite. Säästä 1500 euroa.
Tämä oli tavoitteista se tärkein ja myös yllättävän vaikeasti seurattava. Kuten olen kertonut minulla on tilejä jos joka sormelle. Niiden tilien saldo on muuttunut nyt kolmen kuukauden aikana siten, että saldo on +570 euroa. Äkkiseltään laskettuna tavoitteesta jäätiin huimasti. Kuitenkaan tilanne ei mielestäni ole ihan näin huono. Hankin S-ryhmän osuuksia 753 eurolla, jotka sovin itseni kanssa lisättäväksi tuohon tilien saldoon. Silloin ollaan plussalla jo 1305 euroa ja siten jo lähempänä tavoitetta. Toinen hankintani oli Fortum ja Talvivaara. Näiden arvo oli 5.12. reilu 1200 euroa. Tuossa on toki mahdollista suureen pudotukseen, mutta jos noiden osakkeiden arvoksi laskee vain Fortumin osakkeet, niin silloin ollaan varmaan jossakin 900 euron paikkeilla. Tämäkin summa on poissa tuosta tilien saldosta. Näin laskettuna säästöön jäi 570 + 735 + 900 euroa eli yhteensä 2200 euroa. YES!!!, vaikka selityksen makua onkin ilmassa.

2. tavoite. Arvo-osuustilin avaus Nordnettiin
Arvo-osuustili on avattu.

3. tavoite. Visa-kierre poikki
Tämä olikin jo hanskassa ja lasku saatu nollille. Nyt ei kuitenkaan ole aika hehkuttaa. Visan saldo on tällä hetkellä 685 euroa. (Tämä summa on laskennallisesti jo vähennetty tilien saldosta). Päädyinkin itse varaamaan meidän etelän matkan ja maksoin Visalla varausmaksun. Tämä oli turvallisin vaihtoehto, vaikken usko, että matkatoimisto olisi juuri konkurssiin menossa, mutta varmempaa tämä oli visalla ja näitä hankintoja varten visan olen ottanutkin. En siis koe suurta syyllisyyttä tilanteesta.

Nyt pitänee laatia seuraavat tavoitteet ajalle 4.12-3.3. Ainakin säästötavoitetta on vara nostaa edellisestä.

S-Rahastosäästäminen bonuksilla

Huomasin juuri, että S-pankki on nyt lanserannut rahastojaan. Syksyllä S-pankki avasi mahdollisuuden rahastosäästämiseen FIMin kautta, mutta nyt rahastot ovat paremmin ingeroitu suoraan S-pankin sivuilta ja verkkopankin kautta. Aikaisemmin rahastot-välilehdeltä siirryttiin FIMin sivuille ja sinne olisi pitänyt hankkia omat tunnukset. Nyt siis rahastosäästäminen onnistuu pelkästään S-pankin kautta.

S-pankki houkuttelee ihmisiä säästämään siten, että bonukset siirtyisivät suoraan rahastoon. Tällöin mitään erityistä alkupääomaa ei tarvita, vaan säästäminen tapahtuisi pikkuhiljaa. Bonukset ohjautuvat rahastosäästötililletilille, josta ne siirtyvät rahastoon, kun rahastosäästötilin saldo on vähintään 10 euroa. Siirto tapahtuu yöllä sen jälkeen, kun tilin saldo nousee riittävän korkealle. Tässä säästämisvaihtoehdossa bonuksen lisäksi rahastosäästötilille maksetaan myös osuuspääoman korko, ylijäämäpalautus ja maksutapaetu. Sinne menisi siis kaikki S-pankin maksamat edut. Bonuksen ei sanottu olevan tilien korot, joten kuvittelisin, että korkotuotot tulevat silti ihan normaalisti tilille, esim. määräaikaistilit ja sijoitustilit.

S-rahastoja on tällä hetkellä kolme kappaletta ja veikkaisin, ettei niitä tulla ihan juuri lisäämään. Matti Meikäläiselle kun tuossa on ihan riittävästi hajautusta. S-säästörahasto Varovainen sijoittaa varansa korkomarkkinoille, Kohtuullisen pääpaino on osakkeissa ja Rohkea sijoittaa lähes kaiken osakkeisiin.

Mä olen jotenkin ihastunut tuohon S-pankkiin ja sen perusteella kovasti tekisi mieli kokeilla tätä. Ainoa mikä epäilyttää on noiden osuuspääomien maksu suoraan rahastosäästötilille. Onko ne mahdollista siirtää pois rahastosäästötililtä heti niiden maksupäivänä, jolloin ne eivät siirtyisikään rahastoon. Tällöin pitäisi olla aika tarkkana, ettei päivä mene ohi. Toinen vaihtoehto olisi tietty peruuttaa tuo rahastosäästäminen aina keväisin ja sitten kesän jälkeen, kun kaikki osuusmaksut ovat tulleet tilille, niin aloittaa se uudelleen.

Toinen asia, jota mietin, on verottajan suhtautuminen tuohon. Katsoohan se, että rahaston ostohinta on sinne sijoitettu bonus. Ettei vaan koko rahastosta joudu maksamaan veroa. Toivottavasti tämä pelko on aiheeton. Mä kun vaan en ymmärrä sitä, että miksi Osuuspankin rahana maksama bonus on verollista, mutta S-pankin maksamasta bonuksesta ei tarvitse maksaa veroa. Mikä on tämä perustavanlaatuinen ero ja kuinka kauan se ero on olemassa. Ainakin kunnes mä olen lunastanut mahdolliset rahastosäästöt, kiitos.

Gallup: Myynkö Talvivaaran?

Eli pikakysely kaikille lukijoille. Myynkö vai en? Jatkanko lottoamista ja toivon vieläkin kurssin nousevan, vai pitääkö äkkiä ottaa rahat ja juosta?

Ostin siis osakkeita 250 eurolla ja nyt saisin voittoa n. 130 euroa. Veroja ei tarvitsisi maksaa, kun summat ovat näin pienet ja tänä vuonna en ole osakkeita vielä myynyt.

Tililtä tilille

Vanhempainvapaakorvaus maksettiin tilille maanantaina ja lapsilisät tulivat tiistaina. Vuokratulo tulee ensi viikolla ja sitten on taas tämän kuukauden tulot tulleet tilille. Mä siirrän aina heti tililtä rahaa säästötilille ja ruokatilille seuraavasti.

Vanhempainvapaakorvaus tulee osuuspankin tilille. Sieltä siirrän ruokatilille S-pankkiin 300 euroa ja S-tuottotilille. 250 euroa. Käytän tuon ruokatilin aina kuukauden kuluessa tyhjäksi ja joskus lisää sinne rahaa tuolta tuottotililtä. Siten mulla ei mene rahan siirtoon yhtään pankkipäivää, vaan saan tarvittaessa heti S-tiliin rahaa ja siten sen käyttöön. S-tilille mulla on debet-kortti. Hain joskus S-visaa (joskus vuonna 2008), mutta en saanut sitä. Mulla oli silloin käytössä Nordeasta rinnakkaisvisa äidin korttiin, josta ajattelin silloin luopua ja jo melkein sanoin sen irti, ennen kuin menin tilaamaan S-visaa. Onneksi en saanut sitä tehtyä, kun S:stä ei mulle visaa irronnutkaan. (Mulla oli silloin vakivirka, ei lainaa, mutta en ollut vielä maksanut kokonaan tuota jäsenosuutta, joten luultavasti se kiikasti silloin siitä.) Pankkitunnukset mulle sentään myönnettiin.

Tuo vuokratulo tulee taas puolestaan Nordean tilille, johon mulla on visa-electron. Tämä on kanssa peruja lapsuudesta, enkä ole tuota korttia päivittänyt. Ihan hyvä varakorttina. Nordeassa mulla on käyttötilin lisäksi tuottotili myöskin. Sinne siirrän muutaman satasen heti vuokran tultua tilille. Kun vuokrasta vähentää vielä yhtiövastikkeen, niin käyttöön jää vielä parisen sataa. Käyttötilistä mulle tulee kotiin vielä paperinen tiliote, joten maksan lähes kaikki laskut ja erityisesti tuon sijoitusasunnon laskut tältä tililtä, niin saan siitä sitten heti paperisen kuitin. Kuinkakohan kauan ne näitä paperisia vielä lähettävät... Varmaan kohta loppuu. Äidin rinnakkaiskorttia ei mulla enää ole, sen sanoin lopulta irti, kun sain OP:ltä oman luottokortin.

Pääsääntöisesti käytän ostoksiin osuuspankin kortti, mutta nyt yhä enemmän electronia, kun luottokortin käyttö on pannassa. (tosin päädyin itse tilaamaan matkan etelän lämpöön ja maksoin sen kyllä turvallisuussyistä kortilla.)

Mulla menee kohtuullisen paljon rahaa noihin pankin palvelumaksuihin, kun on korttia vähän joka paikassa. Tästä olen harkinnut säästää, mutta tuskin tulen noista luopumaan. Ne tuovat jotenkin turvallisuutta, että voi käyttää toista korttia, jos toinen ei syystä tai toisesta toimi tai rahat on siltä tililtä syöty. Jollakin on monta visaa isoine luottorajoineen ja mulla puolestaan monta pikkutiliä. Näillä mennään.

Ensimmäiset osakehankinnat

Nyt vihdoin juuri ennen 3 kk:n tavoiteajan päättymistä hankin tunnukset Nordnettiin. Tunnukset saatuani olen pikkuhiljaa tutustunut palveluun ja vielä olen aika noviisi. Ihan helposti ei kaikki mahdollisuudet aukene, vaan jonkin verran sitä joutuu selaamaan. Tosin osakeostosten teko onnistui heti ilman sen suurempia tutustumisia.

Kokeilumielessä siirsin Nordnettiin 1500 euroa ja päätin tehdä kaksi osakekauppaa. Kaikkien oppien vastaisesti päätin vain valita kaksi osaketta lähes summamutikassa. Ei siis mitään analyysejä tai yhtiön taloudelliseen tilanteeseen tutustumsita, vaan sinne vain roiskaisin menemään. Koska kuulemma lähes kaikki Nordnetin uudet asiakkaat ostavat Talvivaaraa, en minäkään halunnut olla vastarannan kiiski. Ostoon meni 6000 kappaletta Talvivaaran osakkeita. Rahaa tuohon ostokseen välityspalkkioineen meni 252 euroa ja muutaman päivän jälkeen omistus on jo miinuksella. Talvivaaran taloudellisesta tilanteesta on varmaan lähes jokaisella joku mielipide, eikä se varmaan kenenkään mielestä ole hyvällä tolalla. Kyseessä on siis kallis lottolappu. Jos Talvivaara pääsee saneerausmenettelyyn, niin sitten rahat eivät menneet ihan kankkulan kaivoon, vaikkei niistä siltikään varmuudella saa omiaan pois. Riskiä, riskiä.

Toinen hankinta mulla oli Fortum. Tätä olen jo miettinyt jonkin aikaa ja nyt sen päätin toteuttaa. Aika ja hinta eivät välttämättä olleet parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti kauppa olisi kannattava seuraavan 20 vuoden periodilla. Tuskin tämä firma nyt hetimmiten on sentään konkurssiin menossa vrt edellinen.

Joululahjojen budjetti

Kuten Kitupiikki vuorotteluvapaalla kommentissaan ehdotti olen nyt laatinut budjettia joululahjoille. Tavoitebudjetti, johon haluaisin pyrkiä on, 20 euroa/lahja, eli yhteensä 15 x 20 euroa, eli 300 euroa yhteensä. Siinä on minusta jo ihan kohtuullisesti satsattu joululahjoihin.  Joku blogissaan taisi kirjoittaa, että joululahjoihin arvioidaan tänä vuonna perheiltä menevän noin 400 euroa. Mä siis pääsisin tuon keskiverron alle tuolla budjetilla. Tiukkaa se kuitenkin tekee.

Tämä budjetissa pysyminen vaikeutui heti, kun ensimmäinen kummilapsi kertoi joululahjatoiveensa; Marimekon kylpytakki. En ihan heti netistä surffailemalla löytänyt lasten kylpytakkia, mutta varmaan senkin hinta sinne 100 euroon nousee. Ei siis edesauta mitenkään tuota budjetissa pysymistä, vaan muut joutuisivat tyytymään aika tavalla vaatimattomampiin lahjoihin. Kunnes keksin itselleni pienen porkkanan, jolla pysyn budjetissa siten, että kuukauden tuloista jotakin säästyykin ja kuitenkin voin ostaa joululahjat tänäkin vuonna ilman sen suurempia hintalappuihin katsomista.

Kaikki muut ovat tämän idean saaneet ja toteuttaneet jo kauan sitten. Jokaisessa säästämiseen keskittyvässä blogissa on tästä ainakin muutama kirjoitus. Mä en vaan ole siihen jaksanut ennen panostaa, mutta ehkä tämä joulusesonki saa minutkin toimimaan. Huuto.net, tori.fi, keltainen pörssi, mitä niitä nyt on, joissa omat tavarat vaihtuvat rahaksi. Ei sieltä ehkä suuria summia saa, mutta varmasti kuorutetta tuohon joululahjabudjettiin.

Myyntiin lähti leluja, rattaita, äitiystarvikkeita, lahjakortti jne. Vähitellen tavara vaihtaa omistajaa ja erityinen kiitos siitä, että se tavara vähenee täällä kaaoksessa. Nyt saldo myynneistä on jo 99 euroa. Toivottavasti pian päästään kolminumeroiseen lukuun.

Vipuvoimaa

Viimeinen rahataito Majasalmen listassa on vipu. Niitä ovat hänen mukaansa toisten ihmisten rahojen lisäksi heidän ideansa, aikansa, osaamisensa, systeemit ja kontaktit. Vipujen avulla voi päästä nopeammin ja helpommin omiin tavoitteisiin.

Tämä on varmasti vähän vaikeampi saavutettavissa ja se onkin varmaan parhaiten käytössä yrittäjillä. Vanha viisaushan on, ettei palkkatyöllä voi koskaan rikastua. Tyhmästä työ tykkää ja ei työ tekemällä lopu. Mitä näitä sanontoja nyt onkaan. Yritysidean ja erityisesti menestymismahdollisuuden omaavan yritysiden keksiminen vaan ei ole ihan jokaisen saavutettavissa.

Itsestäni en ole ihan varma, että onko minussa niitä ominaisuuksia, joita menestyvässä yrittäjässä pitää olla. Tuskin. Ehkä siis jo nuorena pitää varautua siihen, että ei minusta mitään rikasta, passiivisen tulon varassa eläjää tule. Vaan palkkatyö on ilonani vielä monien vuosikymmenien ajan.

Kolmas rahataito

Kolmantena rahataitona Terhi Majasalmi mainitsee kyvyn sijoittaa. Hänen mukaansa se lisää valinnanmahdollisuuksia, kun osa ansaituista euroista kasvaa itse. Silloin tulot eivät ole pelkästään kiinni omasta tekemisestä, vaan rahat jatkavat työn tekemistä. Tämän taidon avulla voi tehdä itselleen toisen tulonlähteen (monet sijoittamiseen liittyvät blogit tähän keskittyvätkin).

Sijoittamista olen kokeillut vasta muutaman vuoden ajan. No toki ensin on ollut tarpeen säästää hätävaraston lisäksi sitä sijoitettavaa rahaa. Vanhempien kautta olen oppinut ja nähnyt asunto- ja kiinteistösijoittamisen tavan. He ovat varmaan olleet ja ovat vieläkin riskinvälttäjiä. He eivät halua ottaa kovasti riskiä ja varojen vähentymistä on aina pyritty välttämään. Toki asuntojenkin arvot heittelehtivät, mutta ne ovat olleet kuitenkin melko vakiintuneita ja pysyviä. Ainakin jos niiden arvo kovasti heittelehtii, niin silloin yhteiskunnalla on isompiakin vaikeuksia.

Mieheni on ollut kiinnostunut myös tuosta pörssisijoittamisesta. Hänellä on jonkin verran rahastoja ja osakkeita. Ei mitään huomattavaa määrää, vaan hyvinkin varovaisesti. Hänen esimerkkinsä kautta olen itsekin uskaltautunut osakemarkkinoille. Yhtiöiden taloudellisen tilanteen seuraaminen ei tosin minua kovasti kiinnosta, vaan tässä olen luottanut hänen visioihinsa. Ja näin varmaan tulen tekemään jatkossakin. Toivottavasti kuitenkin koko ajan omien ajatusten ja ideoiden kuitenkin kasvaessa ja vahvistuessa.

Sijoittaminen on minulla kuitenkin vielä lapsen kengissä. Minulla on yhdessä miehen kanssa ostettu asunto, joka sittemmin on laitettu vuokralle. Tästä saan kuukausittaista rahavirtaa palkan/tukien lisäksi. Kuukausittain maksan velkaa tästä asunnosta pois, joten tässä vaiheesssa tuo rahavirta kulkee suoraan pankkiin. Mutta ehkä joskus siitä jää jotakin itselleni. Laskeskelin, että asunnon arvo varallisuudestani on n. 50 %.

Se mikä kertoo sijoittamisen tasostani on käteisvarojen määrä. Käteisvarani tällä hetkellä on n. 45 % kokonaisvarallisuudestani, eli lähes asunnon nettoarvon verran. Ne eivät siis tuota mitään vaan paremminkin niiden arvo laskee pankkitililläni. Kuitenkin olen niin varovainen, että en uskalla niitä sijoittaakaan. Olen säästänyt niitä myös siksi, että voin olla kotona lasten kanssa ja voin maksaa niillä mahdollisesti piankin ostettavaa asuntoa. Perusteluita, joilla perustelen sitä, että en ole ollut rohkea ja hakenut niille parempaa tuloa.

5 % varallisuudestani on sitten sijoitettu osakkeisiin ja rahastoihin (suoraan ja sijoitusvakuutuksen kautta). Tätä varallisuuden lajia on varaa nostaa. Nyt tässä puhutaan kuitenkin vain muutamasta satasesta / rahasto tai osake. Nyt mulla olisi vähän enemmän innostusta sijoittaa näihin, mutta haastetta tuo palkkatulojen lasku. Olen tutustunut erilaisiin rahastoihin, miettinyt tuota osakesalkun siirtoa, ETF:iä jne. Ehkäpä tämä osuus varallisuudestani on sitten kuitenkin nousussa. Onhan säästäminen tärkeää, vaikka suuria määriä ei onnistuisikaan säästämään.

Kyky säästää

Terhi Majasalmen mukaan toinen rahataito on kyky säästää. Tässä minulla on varaa petrata, mutta aina olen jonkin verran säästänyt. Opiskeluaikana ei juuri jäänyt rahaa säästöön, mutta ei se koskaan ihan loppu ollut. Toki apuna oli vanhemmat, jotka kustansivat asumiseni.

Kerran, kun olin jo valmistunut, olin isäni kanssa nostamassa rahaa automaatilta ja kysyin hänen käyttötilinsä saldoa. Muistan, että hänellä oli n. 7 000 euroa tilillä. Silloin päätin, että mä haluan säästää sen verran, että mullakin on aina 7 000 euroa tilillä. Sitten voisi hankkia aina mitä tarvitsee, voisi lähteä nopeastikin matkalle ym. Ei tarvitse jokaista hankintaa varten säätää erikseen. Niinpä sitten säästin ja säästin; vähitellen rahaa alkoi kertyi tilille. Tilivarat hupenivat kuitenkin huomattavasti v. 2009 tammikuun 29. päivänä kun ostin itselleni asunnon yhdessä mieheni kanssa, toki pankin suurella panostuksella. En ole merkinnyt muistiin sitä, miten paljon rahaa kaupanteon jälkeen tilille jäi, mutta sen muistan, miten jouduin maksamaan varainsiirtoveron (en muuttanutkaan asuntoon virallisesti asumaan) ja siihen varani juuri ja juuri riittivät. Tilit menivät siis varmaan aika kuiville.

Tuon asunnonoston jälkeen olin päivälleen kaksi vuotta kotona ja sitten kaksi vuotta ja puolitoista kuukautta töissä. Nyt harmittaa, että en tuossa työssäoloaikana säästänyt enempää. Olisin varmasti palkastani pystynyt säästämään enemmän, kun olisin ollut tarkempi. Tätä asiaan olen itsessäni sättinyt, kunnes huomaisin, että onhan minulla säästöjä. Jos vuoden 2009 alussa rahaa ei enää juuri ollut, niin nyt rahaa on sentään viisinumeroinen luku. Olen siis kuitenkin onnistunut säästämään keskimäärin useamman satasen kuussa, viimeisten viiden vuoden aikana. Ja kuitenkin olen ollut tuossa välillä äitiyslomalla, vanhempainvapaalla ja kotihoidontuella.

Terhi Majasalmen mukaan kaikilla tulotasoilla on varaa säästää ja kyky säästää on priorisointikysymys. Säätäminen olisi hyvä tehdä heti palkkapäivänä ja siirtää silloin rahaa säästöön. Näin olen juuri tehnytkin, mutta kovinkaan suuren summan säästäminen, jos minkään summan säästäminen, tulee olemaan haastavaa kotihoidontuella. Pystyyköhän joku oikeasti säästämään kotihoidontuella? Mä olen ainakin itse skeptinen, tosin mielikuvituksen puute ansainnan kasvattamiseksi on tässä varmaan suurempi ongelma. Kyllä tuolloin minun tulee enemminkin syötyä olemassa olevia säästöjä, mistä Terhi Majasalmi varoittaa.

Kyky ansaita rahaa

Talousvalmentaja Terhi Majasalmi pohti suomalaisten taloustaitoa blogissaan. Hänen mukaansa raha on taitolajia ja rahataito koostuu neljästä osatekijästä; kyvystä ansaita rahaa, kyvystä säätää, kyvystä sijoittaa ja kyvystä käyttää vipuvoimaa. Kyky ansaita rahaa on ollut esillä myös hänen aikaisemmassa kirjoituksessaan, jossa pohdittiin sitä, miten voisi kasvattaa tuloja.

Mä olen yrittänyt pohtia sitä, miten voisin kasvattaa tulojani keväällä alkavalla kotihoidontukikaudella. Työtä tekemällä tietenkin, mutta mitä. Mulla ei oikein ole mitään askartelutaitoja, käsillä tekeminen on melko rajallista. Tuskin sukankutomisesta juuri varoja tulee, hyvä jos saa edes langat maksuun. Kakun koristeleminen ja leipominen, no. Siivoaminen, ei oikein innosta edes kotona. Muiden lasten hoitaminen, kun nuo omatkin saa hoidettua, niin hyvä. Bloggaaminen, tuskin näillä kirjoitustaidoilla. Lasten vaatekutsujen pitäminen, esim Pomp de Lux; ei ehkä mun juttu, koska meillä ei juuri ole lastenhoitoapua saatavissa, eikä mies varmaan ihan innostusi tästä projektista.

Tämä työ ei saisi kovastikaan rasittaa iltoja ja viikonloppuja, jolloin mies on kotona, jotta saadaan olla koko perhe yhdessä. Työ pitäisi hoitua päiväsaikaan ja lastenhoidon lomassa, eli käytännössä kotosalla ja niin ettei häiriöt ja keskeytykset sitä haittaisi. Rahaa tietty pitäisi tulla ihan saavista kaatamalla. Mieluiten siis ilman vaivaa ja huomaamatta.

No jos palataan taas realitetteihin, niin pitäisikö huolestua sekä mielikuvituksen puutetta että rajallisia taitoja ja tietoja. Miten huonosti olenkaan varautunut, jos työpaikka lähtee alta ja pitäisi vaihtaa alaa? Huonosti. Mutta nythän minulla on vuosi aikaa tehdä jotakin asian parantamiseksi. Mistä olen kiinnostunut? Mitä haluaisin tehdä isona? Mitä on vuoden aikana mahdollista tehdä? Mikä edistäisi nykyistä osaamistani? Mahdollistaisi tarvittaessa myös alan vaihdon? Mitä pystyisin tässä lastenhoidon lomassa tekemään? Mihin jaksaminen riittäisi?

Näitä kysymyksiä olen vähän pohdiskellut tiedostamatta ja tietoisesti. Tällä hetkellä minua tuntuu kiinnostavat säästäminen ja sijoittaminen. Se mihin tavallisen perheen tavalliset rahat kuluvat, mitkä on perheiden taloudelliset mahdollisuudet, talousvaikeuksien syyt ja seuraukset ym. Mihinkään kauppakorkean pääsykokeisiin mulla ei ole aikaa ja innostusta lukea, eikä tässä vuoden aikana juuri muuta ehtisi kuin lukea pääsykokeisiin ja tulos olisi hyvin epävarma. Avoimen yliopiston kursseja olen silmäilyt, mutta niissä olevat luentokurssit ovat mahdottomia.

Viime tekstin kommenteissa väläytin mahdollisuutta suorittaa laillistetun kiinteistövälittäjän tutkinto. Tätä olen suunnitellut jo joitakin vuosia ja kysellyt parilta tutulta tästä kokeesta. Nyt voisi oikeasti olla aika suorittaa tuo. Työn ohessa nuo opiskelut ovat aina vähän nihkeitä, joten ehkä nyt se olisi hyvää vastapainoa kotona ololle. Mieskin näytti puolestaan vihreää valoa, kun joutunen sitten lähempänä koetta lukemaan vähän tieheämmin. Lukematta kun en usko läpi pääseväni ja jos siihen aion osallistua, niin haluan myös ehtiä valmistautumaan kunnolla. Puolivillaista en ainakaan suunnittele, vaikka niin voi käydäkin.

Se mitä muuta voisin suorittaa on sijoituspalvelualan tutkintot eli APV1 ja APV2. Noista ensimmäisen voisin yrittää suorittaa jo vuoden alusta ja jälkimmäisen ehkä vaikkapa vasta syksyllä.

Välittäjät vertailussa

Meillä on suunnitelmissa asunnon osto. Perheasunto kerrostalosta ja kaupungin liepeiltä, mutta kuitenkin läheltä palveluja. Näissä ajatuksissa olemme kahtena sunnuntaina kiertäneet näyttöjä. Olemme käyneet 10 myytävässä kohteessa, tavanneet 12 välittäjää (kahdessa paikassa oli yhden välittäjän sijasta kaksi) ja tutkineet 9 kotia (yhdessä asunnossa on siis käyty kaksi kertaa, kummallakin kerralla eri välittäjä). Näytöillä ei ole juuri tungosta ollut. Ehkä noin viidessä näytössä olemme olleet ainoat katsojat ja vain yhdessä kohteessa (jossa siis kävimme kaksi kertaa) oli ihmisiä lähes ruuhkaksi asti eli ainakin kolme perhekuntaa.

Välittäjät ovat olleet ystävällisiä ja ovat sanoneet käsipäivää meidän tullessa sisälle. He ovat kertoneet ihan riittävästi tietoja asunnosta ja kerran jopa tiedon siitä, että myyjät ovat eronneet ja kumpikin jo muuttaneet omilleen (asunto siis asumaton ja kulut juossee kolmesta kämpästä, joten varmaan kohtuu kiire päästä kämpästä eroon...) Ehkä noin puolet välittäjistä on kysynyt meidän puhelinnumeron ja yksi sähköpostiosoitteenkin.

Päälisin puolin siis kaikki hyvin. Mutta... Kun näytöillä ei juuri ruuhkaa ole ja talousuutiset eivät noususta hehkuta, niin todellisuus on sitä, että asuntojen myyntiajat ovat pidentyneet ja päivän parasta hintaa ei varmaan enää juuri saa. Silti tuntuu kun välittäjät myisivät kohteitaan ihan vanhan sapluunan mukaisesti. Luottaen siihen, että jollekin tämä kämppä kelpaa, eikä muuta tarvitse tehdä kuin pitää näyttö ja olla kohtelias. Ehkä se palkka tulee tälläkin tavalla maksuun, mutta mä ainakin kaipaisin vähän aktiivisempaa otetta. Nyt välittäjän asiakas on asunnonomistaja, joka myy asuntoa ja välittäjä hakee tälle asunnolle ostajaa. Musta nyt olisi aika välittäjän pitää asiakkaina myös niitä näytöllä kävijöitä. Kartottaa heidän tarpeitaan ja myydä heille heidän tarvitsema asunto, vaikka se olisikin jokin muu kuin juuri näytössä oleva. He kun ovat asuntojen myynnin/ostamisen ammattilaisia, eikä ostajat välttämättä pelkästään jokakoti/oikotie/etuovi-sivuilla surffailemalla kuitenkaan löydä heille sitä parasta ratkaisua.

Näytöillä vain muutama välittäjä on kysynyt meiltä sitä, että onko vanha asunto myyty. (Ei ole, eikä aikomusta myydäkään) Sen jälkeen kun pitäisi heille olla selvää, että mitään estettä uuden ostoon ei ole, niin mitään tehokasta myyntiä ei ala. Kukaan ei ole kysynyt meiltä, millainen tarve meillä on, millainen olisi meidän tarvitsema asunto. Yksi on ehdottanut vähän pienempää asuntoa, kun kerran kahdestaan asutaan. (Mikä selvännäkijä! Piti meitä lapsettomana parina, kun oltiin kahdestaan näytöllä. Ei kai me nyt kolmea alle kouluikäistä roudata mukana näytöillä.) Selväähän on, että yksikään välittäjä ei ole perään soitellut, eikä tämä yhden innokkaan sähköpostinlähettäjän viesti ole ainakaan vielä löytänyt tietään perille. Aika apaattista touhua.

Pohjanoteeraus oli viimeisin näyttö. Kyseessä oli se kohde, jonka olimme jo kerran nähneetkin. Mä jotenkin olen vähitellen lämmennyt sille. Mentiin uudestaan syynäämään paikkaa vähän tarkemmin ja ajatuksissa oli, että voitaisiin ehkä siitä jotain tarjotakin (kyseessä niitä "idiootteja" tarjouskauppakohteita, joista en oikein perusta, mutta minkäs teet). Välittäjä tervehti ihan kohteliaasti ja kysyi heti nimen ja puhelinnumeron. Siihen se sitten jäikin. Näytössä oli muutama muukin pariskunta ja niiltä hän uteli ne perinteiset: onko oma asunto jo myyty. Me olimme näytössä lähes loppuun asti ja viimeksi siinä vielä hitaasti laitettiin kenkiä jalkaan ja katseltiin ympärillemme. Välittäjä oli siinä eteisessä meidän kanssa kahden, mutta ei sanonut sanaakaan, vaikka me siinä jotakin miehen kanssa asunnosta juteltiinkin. Mä olin jotenkin häikäistynyt siitä välittäjän tavasta, jolla hän oli meitä huomaamatta, joten ei tehnyt mieli alkaa keskustelemaan asunnonostosta, vaikka meidän puolelta valmiutta siihen olisi ollutkin. Ei siis tullut kauppoja, eikä tarjousta tehtyä. Eikä näemmä kenenkään muunkaan, kun tarjouskauppakohde on vieläkin lähtöhinnassa.

Myöhemmin mietin, että miksi hän ei ottanut meitä varteen otettavaksi ostajaehdokkaiksi. Me ei oltu ihan ykkösiin puettu (eikä siis ihan varmaan kakkosiinkaan, vaan pikemminkin kolmansiin tai neljänsiin), mutta ei kai enää kukaan nykypäivänä kuvittele, että maksuvalmiuden näkee päältä päin. Ei me mitenkään haistu viinalta ja tupakalta (kumpikaan ei polta ja alkoholiakaan ei mies ihan viikottain käytä, enkä mä ollenkaan imetyksen takia), eikä nyt kuitenkaan ihan miltään huumeidenkäyttäjiltäkään näytetty, vaan ihan tavallisilta työssä käyviltä lapsiperheen vanhemmilta (lue. univelkaa kertynyt kummallakin n. pari kuukautta), mutta jotakin meissä oli. Tai sitten välittäjä ei vaan jaksanut enää keskittyä meihin vaan ajatukset olivat jo muualla. No etsintä jatkukoon.

Tavoite vauhdissa

Nyt on 3 kk:n tavoitteesta kaksi kuukautta takana. Ja vauhti on ollut ihan hyvää.

Säästötavoitteeksi asetin itselleni 1500 euroa. Nyt tilien saldoissa on kasvua tuosta syyskuusta 450,16 euroa. Kun huomioin sen, että hankin S-osuuksia yhteensä 735 euron edestä, niin rahavarat ovat kasvaneet yhteensä 1185,16 euroa. Ensi kuussa säästöön pitäisi siis jäädä reilu 300 euroa, niin sitten on tavoite saavutettu.

Budjetoidut hankinnat tälle jaksolle:
talvihaalari keskimmäiselle (hankittu)
talvikengät esikoiselle ja keskimmäiselle (hankittu)
alkuvuoden lomamatkaa varten säästettävä veronpalautuksen lisäksi 300 euroa (hankittu ja siirretty miehen tilille)
lenkkarit myös kummallekin (hankkimatta)
joululahjat (hankkimatta)

Suurinta tuskaa tuottaa tässä kuussa vielä noi joululahjat. En ole oikein hyvä keksimään lahjoja ja budjetissa pysyminen ei tahdo onnistua. Yleensä olen ostanut vähän liiankin kalliita lahjoja. Nyt siis pitäisi satsata ideaan eikä rahaan.

Nordnettiä en ole vieläkään avannut. Pähkin vieläkin, että avatako vai ei.
Visa-kierre on katki, enkä ole tehnyt sille uutta saldoa.

Tarvetta testamenttiin

Kirjoittaessani tuosta lahjoittamisesta lapselle, ajattelin niin, ettei meidän perheen lapset tule juuri alaikäisenä saamaan varallisuutta meiltä. Mutta voinko sittenkään olla varma? Mikäli toinen meistä vanhemmista menehtyisi esim. seuraavan parinkymmenen vuoden sisällä, niin nuorena he saisivat perintönsä. Tähänkin olisi varmaan hyvä varautua.

Tarvetta olisi varmaan päivittää testamenttia tältä kannalta. Olen ajatellut, että sellainen järjestely voisi tulla kyseeseen, että mikäli lapset perivät jomman kumman vanhempansa alaikäisinä, niin he saisivat perintönsä tuoton käytettäväkseen täyttäessään 18. Perinnön pääoma voisi kuitenkin jäädä lesken tahdon alle, kunnes lapset täyttäisivät 25 vuotta. Leski voisi tehdä tarpeelliset toimet tuolle perinnölle, eikä lapset onnistuisivat hassaamaan sitä nuoruuden ajattelemattomuudellaan. Toki esim. omaisuuden myymiseen leski tarvitsisi täysi-ikäisen lapsen suostumuksen, jotta lapsikin voisi vaikuuttaa, että mitä perinnölle tapahtuu.

Tämä järjestely takaisi sen, että lasten perintö säilyisi heille, eikä vanhempien "elämäntyö" häviäisi kuin tuhkatuuleen. Toki jos lapsi tarvitsis esim. rahaa asunnon ostoon, niin se onnistuisi, mikäli leskikin sen katsoisi järkeväksi. Tuoton sitten saisivat kuitenkin käyttää omaan elämiseensä ja he saisivat itse päättää siitä.

Tätä ajatusta pitänee kehitellä eteenpäin.

Multiliittyjien edustajia Osuuspankkien valtuustoon

Osuuspankilta tuli tänään kirje kotiin ja siinä kerrottiin tulevista vaaleista. Nyt olisi aika äänestää ehdokasta edustajiston vaaleissa. Ehkäpä osuuspankkeihinkin tarvitaan multiliittyjien edustajia, jotta osuuspankitkin maksaisivat osuusmaksulle korkoa.

Muutama vuosi sitten taisi osuuspankkienkin osuusmaksulle saada korkoa. Mutta ainakaan ne kaksi osuuspankkia, joiden osuusmaksun mä ole maksanut, eivät enää tätä korkoa maksa. Taisi olla maksu kuihtunut niin pieneksi, että pankit onnistuivat suurempaa huomiota herättämättä lopettamaan sen. Lisäosuuksille taidetaan vieläkin maksaa jonkinlaista korkoa, mutta niitä en ole hankkinut, tai se ei ole tainnut olla edes mahdollista.

Osuuskaupan edustajistoon oli useammallakin alueella ehdokkaana multiliittyjien edustajia, joiden tarkoituksena oli pitää huolta siitä, että osuusmaksulle maksetaan jatkossakin korkoa ja ihan hyvää sellaista. En ole kuullut, miten läpipäässeiden työ olisi tuonut hedelmää, mutta ehkä he jotakin ovat asian eteen tehneet. Nyt noihin osuuspankkeihinkin voisi edustajat ajaa koron palauttamista. Vaikka kaipa heillä jotakin tärkeämpääkin on ajettavana.

Maksaako muut osuuspankit osuusmaksuille korkoa, vai onko koron maksu loppunut kaikilta?

Pesämuna lapselle

Mulla on vähän huono omatunto siitä, että en ole säästänyt lapsilisiä lapsille, vaan ne ovat menneet vähitellen jokapäiväiseen elämiseen. Lapsilisät tulee mun tilille ja mä olen ne sitten käyttänyt. Mä ostan lapsille kaikki heidän tarvitsemansa vaatteet ja muut tarvikkeet, joten heidän hyväkseen ne ovat menneet, vaikka rahoja en heidän hankintoihinsa suoraan kohdennakaan. Nyt kun olen vanhempainvapaalla ja kohta kotihoidontuella, niin ne rahat tulevat kyllä tarpeeseen. Sitä vastoin töissä käydessä, mulle pitäisi ainakin teoriassa olla mahdollista ne myös säästää. Mutta näin siis en ole tehnyt.

Mulla on aika itsekäskin menettely, kun käytän nämä varat joko meidän perheen hyvinvointiin tai sitten oman varallisuuden kasvattamiseen. Olen siis onnistunut jonkinnäköisen puskurivarannon säästämään itselleni ja osittain siinä on ollut apuna nuo lapsilisät, rikkana rokassa. Mä olen turvannut niillä omaa elämääni, enkä ole säästänyt lapsille. Toisaalta mietin niin, että mikäli vanhemmat pärjäävät, niin silloin pärjää myös lapset ja koko perhe voi hyvin. Jos vanhemmat eivät pärjää taloudellisesti, niin lapsia ei silloin auta se, että heidän tilillään makaa rahaa odottamassa opiskeluaikoja tai oman asunnon hankintaa.

Toisaalta mietin sitä, että kun lapset täyttävät 18, niin he ovat vielä silloin lapsia, eivätkä he osaa käyttää rahaa vielä kovin järkevästi. Se kun on aikuisenakin vielä hankalaa. Jos liian nuorena saa liian paljon, niin siinä on riskinsä ja nuori voi ajatua väärille urille. Lapsilisät eivät ehkä ihan mahdottomasti ole. Ei heistä niiden avulla miljonäärejä vielä tulisi. Haluan varmaan vaan pitää ohjat käsissä silloinkin ja antaa heille varoja vasta, kun he sitä minunkin mielestäni tarvitsevat ja osaavat sitä käyttää.

Tämä asenne varmaan tulee osittain lapsuudesta. Mulle ei ole lapsilisä säästetty. Jollekin kaverille kylläkin. Tosin näistä asioista ei ole silloin mitenkään kovaäänisesti huudeltu. Kuitenkin mua on rahallisesti autettu, silloin kun apua olen tarvinnut. Opiskeluaikana sain asua vanhempien omistamassa asunnossa, eikä mun tarvinnut yhtiövastikkeesta piitata. Tätä kautta sain jo aika monen vuoden lapsilisiä vastaavan summan. Tällöin rahat menivät juuri siihen, mihin ne olivat tarkoitettukin ja samalla opintotuki jäi itselle kokonaan elämiseen. Kiitos vanhemmilleni siitä!

Dep T kertoi yhdessä kommentissa, että he ostavat lapsille rahasto-osuuksia. Pankista oli sanottu, että he voivat yhdessä tuumin lasten isän kanssa päättää siitä, että he eivät annakaan näitä, mikäli lapsi ei ole vielä täysi-ikäistyessään kypsä niitä hallinnoimaan. (Kommentin sanamuoto oli erilainen, mutta näin mä tuon ymmärsin.) Mä olen tuon pankin kanssa vähän erimieltä, tai sitten tässä on jotakin muuta, jota ei ole tullut esiin. Jos lapselle ostaa rahastoja lapsen omalle nimelle ja ne ovat silloin osa lapsen varallisuutta. Huoltajat voivat käyttää lapsen varoja ja siten myös rahastoja hänen hyväkseen, mutta kun lapsi täyttää 18 menettää huoltaja oikeuden päättää näistä varoista (tietenkin eri asia, jos lapsi on haettu edunvalvontaan ennen 18 v. esim. jonkin sairauden vuoksi.). Tällöin lapsi voi päättää, että mitä hän noille varoille tekee, eikä tarvitse enää vanhempien suostumusta toimilleen. Lapselle lahjoittaminen on kuitenkin pääpiirteiltään ihan samanlaista kuin aikuisellekin. Jos lahjoitan ystävälleni tuhat euroa, niin en voi hänellekään sanoa esim. 10 vuoden päästä, että ei vaineskaan, anna se takaisin.

Periaatteessahan vanhemmat voivat tyhjentää lapsen tilit ym. ennen kun tämä täyttää 18. Tätä ei varmaan kukaan valvo, jos lapsen varallisuus ei ylitä yli 20 000 euroa. Tyhjentäminen tai varojen käyttö vanhempien hyväksi ei tosin varmaan laillista ole, mutta kyllä siitä rangaistuksen voi saada, jos jäisi siitä kiinni. Kiinnijääminen on varmaan aika teoriaa. Tosin jos lapsen varat on yli tuon 20 000 euroa, niin sittenhän maistraatti valvoo lapsen etua ja rahojen väärinkäyttö on vaikeampaa tai ainakin siitä jää helpommin kiinni.

Lahjaverolta kyllä säästyisi jos nyt säästäisi lapsille vähitellen. Ilman veroahan voi antaa lapselle alle 4000 euroa kolmessa vuodessa kumpikin vanhempi erikseen. Tämähän ei lapsilisällä pääse ylittymään, jos lahjoittajiksi ajatellaan molemmat vanhemmat. Sitten jos lahjoittaakin lapselle vasta kun tämä on täysi-ikäinen, niin useamman vuoden säästetty pesämuna voi hyvinkin ylittää verorajan ja sitten lapsi joutuu maksamaan siitä veroa. Ehkä siis kannattaa lahjoittaa joko vähemmän, jotta veroa ei mene tai sitten niin huomattava summa, että veron maksu ei niin paljoa enää kirpaisekaan.

No meidän lasten varallisuus tuskin tulee ihan piakkoin nousemaan sellaisiin lukemiin, että verottaja tai maistraatti alkaisi niistä kiinnostumaan. Jokaisella lapsella on toki oma tilinsä ja sinne olemme tallettaneet kaikki heidän lahjaksi saamansa rahat. Meillä on myös säästöpossuja, joihin säästämme kolikkoja. Lapset saavat niihin laittaa myös itse löytämänsä (joskus luvallsesti myös äidin/isän kukkarosta "löydetyt") ja kodissa pyörivät kolikot. Näistä ei hurjia summia ole tullut, mutta hieman kuitenkin. Kahdelle vanhemmalle lapselle on kertynyt sen verran rahaa, että olemme ostaneet kummallekin kerran osakkeita 500 eurolla. Myös vauvalla on jo arvo-osuustili, mutta osakehankintoja ei ole vieltä tehty. Ehkä kohta ostetaan taas toinen erä osakkeita, niin vauvakin pääsee osakkeenomistajaksi :)

Palkkapäivä

Vihdoinkin se odotettu palkkapäivä on täällä. Rahat tulivat tilille ja sujahtivat myös eteenpäin.

Visalasku meni heti maksuun, vaikka eräpäivä olisi ollut vasta ensi viikolla. Yleensä maksan laskut aina vasta eräpäivänä, mutta nyt haluan kiihkeästi Visasta eroon, joten maksoin sen heti pois. Ei tarvitse sitten huolehtia siitä, että eräpäivänä on rahaa tilillä. Visasta erääntyy tässä kuussa reilu 190 euroa, mutta ensi kuun laskua oli jo kertynyt siten, että kokonaissaldo Visalle oli 255,10 euroa. Maksoin samalla siis myös tämän ensi kuussa vasta erääntyvänkin maksun. Nyt Visalla ei ole saldoa ollenkaan ja tarkoitus on olla käyttämättä enää Visaa. Kun alkukeväästä tipun kodinhoidontuelle, niin sillä ei ole enää varaa maksaa mitään Visarästejä. Jouluna tietty tekee tiukkaa, mutta sitten on vain pakko turvautua säästöihin, jos käyttötilin rahat ei riitä.

Se miksi minulle kertyy lähes kuukausittain Visalaskua, johtuu siitä, että haluan maksaa aina ensin itselleni ja vasta sitten muille. Kun tilille tulee rahaa, siirrän sitä heti säätötilille. Annan sen summan tavallaan itselleni ja niilllä rahoilla, jotka jäävät käyttötilille, pitäisi sitten sinnitellä koko kuukausi. Tulen usein maksaneeksi itselleni vähän liian paljon. Kuvittelen, että tulen toimeen vähemmällä ja että rahaa ei kuukaudessa kulu enempää, mutta aina sitä tahtoo kulua. Loppukuusta joudunkin usein turvautumaan Visaan, enkä suinkaan ota säästötililtä. Säästötilin rahat on sellaisia, että niihin en haluaisi koskaan koskea. Ne on "mun omia" rahoja, joita en halua käyttää. Taidan tuntea itseni epäonnistuneeksi, jos niitä joudun käyttämään.

Kuten joskus mainitsinkin varmaan, niin Visani on sellainen, että sille kertynyt saldo pitää maksaa aina heti pois. En siis voi lyhentää saldoa vähitellen. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että jos Visasaldo on suuri, niin sen poismaksamiseen menevä raha on pois seuraavan kuukauden rahavarosita, jolloin riski Visan käyttöön kasvaa taas kuun lopussa. Tämän kertainen "Visa-kierteeni" alkoi kesällä, kun maksoin sillä kaikki kesälomamatkan kulut ja Visansaldo huuteli 2 000 eurossa. Elokuussa maksoin siis pari tonnia Visalaskua ja loppukuusta käytin sitä 800 euron edestä, eli aika paljon sain silloin sitä maksuun. Nyt siis Visakierre on tällä kertaa hoidettu ja toivottavasti uutta kierrettä ei hetkeen tulisi.

Kuinka monta pankkia/pankkitiliä ihminen tarvitsee?

Yksi 3kk:n tavoite oli avata arvo-osuustili ja pankkitili Nordnettiin. En ole vielä sitä saanut tehdyksi, kun samalla laskeskelen, että onko se hyvä ratkaisu. Mulla kun noita pankkitilejä alkaa olemaan jo vähän siellä ja täällä. Ja niillekin tileille vielä hyvin mahtuisi.

Ensimmäinen tili mulle avattiin Syp:iin. Olin silloin reilu 10-vuotias ja muistan sen hyvin. Kävelimme silloin äidin kanssa kaupungille avaamaan mulle tiliä. Oli joko syksy tai kevät, kuitenkin ihan peruslämmin sää, joten lähdin ilman pipoa. Tuuli oli kuitenkin pureva ja sain kovan päänsäryn juuri ennen kuin pääsimme perille. Odotimme jonkin aikaa, ennen kuin meidän vuoro oli ja muistan, että pää oli tosi kipeä. Sain hienon pankkikirjan, joka oli hieman tavallista suurempi. Se oli hopean värinen ja siinä kannessa oli kolmiulotteinen kuva avaruudesta. Se oli ihan tosi magee. Pankkireissun jälkeen oli tarkoitus mennä kaupungille muutenkin, mutta päänsäryn vuoksi mentiinkin taksilla kotiin. Ehdin juuri vessaan, kun laatta lensi. Pankkireissun vaikeuksista huolimatta olen ollut uskollinen asiakas. Olen seurannut Sypistä, Meritaan ja sitten Nordeaan.

Seuraavan pankkitilini avasin S-pankkiin. Hankin jäsenosuuden "osamaksulla" eli maksoin siitä vain alkuun muistaakseni 20 euroa vai olikohan se 40 euroa ja loput kerrytin bonusten kautta. Ensin minulla oli vain käteiskortti, mutta sitten joskus v. 2008 paikkeilla hankin myös verkkotunnukset ja depit-kortinkin.

Asunnon oston tullessa ajankohtaiseksi päädyin ottamaan lainan Osuuspankista. Tällöin tietty sain verkkopankin, visan ja pankkikortin. Tämän jälkeen minulla olikin kolme pankkia, jossa asiointi oli säännöllistä ja toistuvaa. Enempää pankkitiliejä en luullut tarvitsevani. Mutta mitä vielä...

Lähes kaikki vakuutuksemme ovat Tapiolassa ja sitä kautta tuli hankittua verkkopankkitunnukset ja tilit myös Tapiolaan. Tämä tili ei juurikaan ole käytössä, ja tilille tulee varoja vain vakuutuskorvauksista, eli lasten lääkärikuluista. Säästämistä tämäkin, kun niitä ei heti ota käyttöön, vaan makselee niillä vakuutuskuluja mahdollisimman paljon. Vakuutusyhtiö on ainakin tähän asti onnistunut aina veloittamaan enemmän, kuin mitä me korvauksia saadaan.

Nyt sitten vielä Nordnetiin yhdet verkkopankkitunnukset... Tarviinko niitä oikeasti? Arvo-osuustili on siellä ilmainen, joten siksi se kannattaisi hankkia, mutta onko sitten vaan yhdet tunnukset lisää hukattavaksi ja yhdet tunnukset lisää muistettavaksi. Ei se arvo-osuustili nyttenkään mahdottomia maksa, mutta tarkoitus on tietty säästää nekin pennoset itselle. Avaanko vai en? Mitä mieltä te lukijat olette?

Pääsenkö tavoitteeseen?

Asetin itselleni syyskuussa tavoitteeksi säästää seuraavan kolmen kuukauden aikana 1500 euroa. Nyt on tuosta kolmesta kuukaudesta kulunut jo puolet ja tavoitteeseen on yhä matkaa.

Hankin itselleni S-kaupan osuusmaksuja 735 euron arvosta. Mikäli lasken tämän hankinnan kuluksi, niin tavoitteeseen pääseminen tulee olemaan hyvin haasteellista. Itse kuitenkin ajattelen niin, että kyseessä ei ole kulutusta, vaan määräaikaiseen tiliin verratava "sijoitus", jossa rahat ovat säästössä ja turvassa kulutukselta. Lisään siis rahavaroihin laskennallisesti nuo s-osuudet, kun arvioin sitä pääsenkö tavoitteeseeni. Sijoitus tosin ei sittenkään taida olla niin kovin hyvä, jos veromuutokset menevät läpi. Muutosehdotuksen mukaan osuusmaksun koron verottomuus tippuisi 1500 eurosta 100 euroon. http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/medialle/u/uutiset/ministerio-esittaa-kovia-veronkiristyksia-tuottajien-osuuskunnille

Tavoitteen asettamisen yhteydessä arvioin tulevia kuluja siten, että tulen hankkimaan keskimmäiselle lapselle talvihaalarin. Ostin tämän haalarin pari viikkoa sitten ja nyt haalari on ollut käytössäkin. Lisähankintoja tälle kolme kuukaudelle tulee vielä talvikengät ainakin esikoiselle ja varmaan vielä lenkkaritkin, vähän keleistä riippuen. Näitä kenkiä tarvitaan varmaankin tässä aika piankin, joten joulupukkin tuloon ei voida odottaa.

Joululahjojen hankinta ei ole edennyt vielä mitenkään. Jäänee siis marraskuulle. Sukkien kutominenkaan ei ole edistynyt, joten niidenkin kanssa tulee kiirettä. Koska tavaraa tuntuu olevan kaikissa lapsiperheissä ihan riittämiin, olen ajatellut, että tänä vuonna pukki tuo meidän perheeltä jotakin muuta kuin tavaraa (sukkien lisäksi tietenkin). Taitaa keväällä olla kaveriperheille luvassa teatteria, elokuvia, luistelua, ratsastusta, uimistä ym. meidän perheen kanssa. Toivottavasti on mieleen heillekin.

Mutta nyt sitten tavoitteen rahalliseen tilanteeseen. Laskin äsken rahavarani suurin toivein, olenhan elänyt varsin mallikkaasti ja mikä sitten olikaan tulos. Varmaan jo arvaattekin... Rahaa tileillä on tällä hetkellä 466 euroa v ä h e m m ä n kuin tuolloin syyskuun alussa. Tietenkään tilanne ei vaikuta kovin lupaavalta. Ainoa selitys jonka keksin tälle on, että viimeksi laskin rahavarat syyskuun alussa, jolloin tilit näyttivät paremmalta, koska elokuun tuloja en ollut vielä ehtinyt kovasti käyttää. Mulle tulee siis tulot suurimmaksi osaksi kuun lopulla ja ihan kuun ensimmäisinä päivinä. Nyt tuloja ei ole taas tullut muutamaan viikkoon ja syyskuun tulot alkavat olla käytettyinä. Tilanteeseen tulee korjausta jo ensi viikon perjantaina. Ehkä tästä siis vielä noustaan. Pitänee laskea tilanne uudestaan marraskuun alussa, jotta laskelma olisi paremmin vertailukelpoinen.

Taloustaidon oppimista

Tuhluriprinsessaa, Kukkaronherraa ja Himoshoppailijoita seuratessa on tullut mieleen se, kuinka tärkeää on opettaa omalle jälkikasvulle rahan käyttöä. Erityisesti tuossa kanadalaisessa Tuhluriprinsessa on aika pihalla olevia ihmisiä. Rahat katoavat jo ennen kuin niitä on tullutkaan. Tuossa sarjassa tosin tuhluria rahoittaa suurimmaksi osaksi vanhemmat, joilla taitaa olla aikamoiset tulot, kun pystyvät lastaan rahoittamaan kymmenillä tuhansilla dollareilla vuodessa. Sitä riskiä ei ainakaan meidän perheessä ole.

Lapseni ovat vielä niin pieniä, että viikkoraha ei ole vielä kovin ajankohtainen. Heidän ostospäätöksensä ovat vielä vanhempien tahdon alla. Kouluiän kynnyksellä tuo viikkorahakin tullee ajankohtaiseksi. Ainakin tässä vaiheessa se voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Itse en tosin ole koskaan saanut viikkorahaa, enkä oikein kuukausirahaakaan, vaan rahaa olen vanhemmiltani saanut sitä tarvitessa. En ole itse aikanaan viikkorahaa oikein kaivannutkaan. Joskus se systeemi oli jonkin aikaa käytössä, mutta sitten se unohtui ja rahat jäi antamatta/saamatta.

Uusimmassa Veronmaksajan taloustaito -lehdessä (Veronmaksajain keskusliiton jäsenlehti) oli juttu nuorten rahankäytöstä, joka perustui Danske Bankin keväällä 2013 teettämään tutkimukseen. Lehtijutun mukaan nuoret saavat keskimäärin 118 euroa kuukausirahaa. Kuten jutussa mainittiin, niin tutkimuksesta ei käynyt ilmi, että mitä nuorten pitää tuosta rahasta itselleen rahoittaa ja kuinka paljon saa pistää taivaan tuuliin. Itse en kyllä ole tuollaista summaa saanut nuorena, en edes 100 markkaa kuukaudessa. Toisaalta minun ei tarvinnut saamallani rahalla ostaa itselleni vaatteita tai maksaa harrastusmaksujakaan (tosin en juuri mitään harrastanutkaan, mihin olisi rahaa mennyt), vaan ne sain käyttää ihan vain huvitteluun.

Tällä hetkellä mietin niin, että lapset voisivat alkaa saada viikkorahaa, kun he menevät kouluun. Summa voisi olla joku 5 euron luokkaa. Tämä viikkorahan saamiseen ei olisi mitään edellytyksiä ja sen saisi käyttää miten itse haluaisi. Myöhemmin sitten suuremman viikkorahan saamisen eteen pitäisi kyllä tehdä kotitöitä ja ainakin osa viikkorahasta pitäisi säästää myöhempää tarvetta varten.

Lainojen ottaminen taitaa olla niin tätä yhteiskuntaa, että myös tuossa kyselyssä nousi esiin se, että teinit (15-17 v.) lainaavat keskenään rahojaan. Kaksi kolmesta oli lainannut rahaa kaverilleen. Kyse oli pienistä "vipeistä", joille ei makseta korkoa, vaan esim. jos joltakin puuttuu pari euroa jonkun hankinnan tekemiseen, niin mukana ollut kaveri oli tämän voinut lainata. Joillekin oli sitten tullut myöhemmin yllätyksenä, että normaalit lainat ovatkin korollisia, kun oli näitä "kaverilainoja" vain käyttänyt.

Kun itse olen kiinnostunut rahankäytöstä ja taloudesta, niin jotenkin se kiinnostus pitäisi siirtää myös lapsille, jotta heidän raha-asiansa eivät menisi ihan solmuun heti nuorena. Aika vaikea on kuitenkin keksiä, miten mielenkiinnon heissä herättää, mikäli se ei luotaisesti heitä kiinnosta.

S-junaan mukaan minäkin

Olen jo muutaman vuoden harkinnut liittymistä S-ryhmän osuuskauppoihin asiakasomistajaksi, osuuskauppojen maksamien korkojen vuoksi. Asiasta on käyty keskustelua jo vuosia Kauppalehden keskustelupalstalla ja sitä olen seurannut muutaman vuoden ajan. Asia on vaikuttanut jotenkin liian erikoiselta, että en ole saanut aikaiseksi mennä S-pankkiin liittymisiä hankkimaan. Vieläkään en taida kehdata kasvotusten kenellekään kertoa, että tällaisen liikkeen olen nyt tehnyt.

Finanssihai ja  Kitupiikki vuorotteluvapaalla nostivat taas blogeissaan esiin tämän aiheen ja siitä sitten viimeinkin sain viimeisen kimmokkeen liittymiseen. Kävin Sokoksen S-pankissa liittymässä seuraavien osuuskauppojen asiakasomistajaksi.
Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa
Pohjois-Karjalan Osuuskauppa
Etelä-Karjalan Osuuskauppa
Osuuskauppa Hämeenmaa
Osuuskauppa Suur-Savo
Osuuskauppa Varuboden-Osla
Turun Osuuskauppa
Helsingin Osuuskauppa
Aikaa tähän liittymiseen meni lähes puolituntia ja tilin saldo väheni 735 eurolla. Kysyin virkailijalta, että onko tämä mitenkäkin yleistä ja hän sanoi, että ei ihan harvinaistakaan. Aina välillä kuulemma tulee asiakas, joka haluaa liittyä samalla kertaa useisiin osuuskauppoihin. Hän osasi myös heti itsekin sanoa, että kannattaa antaa mainospostin tulla nyt jonkun aikaa ja tehdä postituskielto vasta sen jälkeen, jos osuuskunnat kuitenkin lähettävät joitakin liittymislahjoja esim. alennuskuponkeja.

Osuusmaksun korkoa maksoi tänä vuonna useampikin osuuskauppa, joten ehkä liittyminen saa osaltani jatkoa tulevaisuudessa. Vaikka itse olen aika epäilevällä kannalle, että mahtaako tuota osuusmaksun korkoa enää montaakaan vuotta saada. Taloustilanne tuntuu sellaiselta, että kaikesta nipistetään ja tuntuu, että tämä koron maksu on sellainen, josta tullaan vähentämään. Suurimmalle osallehan osuusmaksun maksaneista tämä on vain yllättävä ja ilahduttava maksu, jolla ei ole sen summan pienuuden vuoksi juurikaan merkitystä. Ja vain meille multiliittyjille tuo korko on liittymisen ainoa tavoite.

Tuhlailua

Tämä kuukausi taitaa osittain mennä tuhlailun puolelle. En ole pitkään aikaan ostanut mitään itselleni ja nyt sitten hankintoja on tuplamäärin.

Aloitin viime viikolla kahvakuulailun ja sitä varten tein hankintoja. Edelliset sisälenkkarit olivat tainneet poistua meidän taloudesta jo jokunen vuosi sitten ja taisivat olla alunperinkin 1990-luvun hankintoja. Tunnontuskitta ostin siis uudet Prismasta. Samalla mukaan lähti uudet jumppahousut ja -paita. Yhdet jumppahousut minulla olisikin ollut. Ostettu varmaan samaan aikaan edellisten tossujen kanssa. Housut ovat vielä ihan hyvät, mutta eivät vielä mahdu jalkaan, tämän viimeisimmän raskauden jäljiltä. Ostinkin nyt sitten vähän lyhemmät housut, niin nyt mulla on sekä täyspitkät että nämä uudet. Sen lisäksi tarvittiin vielä kuula.

Toinen tuhlaushetki osuus ensi viikkoon, kun menen kampaajalle. Myöskään tämä ei ole ihan jokavuotista herkkua. Muistelen, että viimeksi olen käynyt kampaajalla vuonna 2011 ja sitä ennen taisin käydä vuoden 2007 joulun aikaan. Nyt siis menen kampaajallekin ihan hyvillä mielin.

Palkkapäivä

Tänään oli palkkapäivä, kun tilille tuli sekä lapsilisät että vanhenpainvapaan korvaus. Visalasku erääntyy heti ensi maanantaina, vaikka toisaalta voisin maksaa sen hetikin, jotta se olisi sitten alta pois. Visan saldoksi kertyi 532,70 euroa, josta nyt tämän kuun lopussa erääntyy 229,05 euroa. Ehkä voisin maksaa jo vähän ennakkoon tuota ensi kuunkin Visalaskua, niin saisin sen summn vähän pienentymään.

Palkkapäivänä siirrän rahaa palkkatililtä ruokatilille ja säästöön. Meillä on yksi tili S-pankissa, johon siirrän kuukausittain 300 euroa ruokahankintoja varten. Se kuluu aika komeasti kuukauden aikana, eikä ihan riitäkään. En ole kuitenkaan ainakaan vielä kasvattanut summaa, koska mielestäni tuon ruokatilin käytän aika helpolla tyhjäksi, mutta sen jälkeen alan pihistelemään, jotta palkkatili ei täysin hupenisi. Jos siis siirtäisin rahaa enemmän, sitä myös kuluisi enemmän.

S-tuottotilille siirrän myös rahaa kuukausittain 250 euron verran. Tämä tili on yleensä sellainen, jota käytän ensimmäisenä, jos lisärahaa tarvitaan. Lomamatkoille tarvittavat rahat tai muut suuremmat hankinnat rahoitan tältä tililtä. Nyt olen yrittänyt varautua myös siihen, että ensi vuonna ole hoitovapaalla, joten tulot tippuvat, mutta ruokalasku ei. Siirrän siis jatkossa tältä tililtä tuonne ruokatilille, jotta särvintä riittää.

Eilen oli Citymarketissa katsomassa keskimmäiselle talvihaalaria ja sen onkin nyt sitten tarkoitus hankkia, kun ilmat selvästi alkavat kylmenemään. Haalarin kanssa en suuresti ajatellut säästellä, joten Reimatec lähtenee kassan kautta kotiin. Yleensä keskitän ostokset S-ryhmään, mutta nyt taittaa K-ryhmä viedä tämän hankinnan itselleen.

Nordnetin tili on vielä avaamatta, mutta ajatuksena on hypätä S-junaan. Jos vaikka tässä kuussa ehtisin käymään Sokoksella ilman lapsia, niin voisin käydä hankkimassa muutaman osuuskaupan jäsenyyden. Ainakin Helsingin Osuuskaupan ja Turun osuuskauppaan sekä muutamaan muuhunkin. Näitä hankintoja en katso tuhlaukseksi vaan säästämiseksi, koska rahat saa tarvittaessa takaisin, vaikkakin takaisinmaksuaika on melkoisen pitkä.

Seuraavan 3 kuukauden ajan tavoite

Ei tästä säästämisestä tunnu tulevan mitään, jos en aseta sille kunnon tavoitteita. Nyt olen päättänyt, että asetan itselleni tavoitteen, jonka pyrin saavuttamaan seuraavan kolmen kuukauden aikana.

5.9 kirjasin ylös varallisuuteni ja vertaisin sitä kesäkuun tilanteeseen ja totesin, että säästöön oli jäänyt 856 euroa. Onhan se jotain, mutta ei tyydytä minua. Nyt pitää päästää parempaan tulokseen.

4.12.2013 mennessä olen
- säästänyt 1500 euroa
- avannut arvo-osuustilin Nordnettiin
- päässyt eroon Visa-kierteestä.

Visan saldo on tällä hetkellä 473,68 euroa. Mun Visa-korttini on sellainen, että maksan aina tekemäni saldon kuukausittain kokonaan pois, joten varsinaista velkaa en voi tehdä. Kuukausittain käytän korttia ja sitten aina palkkapäivänä maksan kaiken takaisin ja taas kuukauden lopusta joudun käyttämään korttia. En siis joudu maksamaan mitään korkoa, mutta olisi mukava, että korttia ei tarvitsisi vinguttaa. Tämän hetken tilanne ei ole kovin paha. Vuoden vaihteessa käytin yhtenä kuukautena lähes koko 3000 euron limiittini ja nyt heinäkuussa maksoin kesälomamatkakulut kortilla ja siten saldo oli yli 2000 euroa. Nyt siis olen saanut saldon ihan kohtuullisiin lukemiin ja tavoitteena olisi saada se siis kokonaan nollille.

Tuosta Visan saldosta erääntyy maksettavaksi tämän kuun lopulla reilu 200 euroa ja n. 250 erääntyy vasta lokakuun lopulle. Olen siis jo ehtinyt käyttämään lähes kokonaan tämän kuukauden tuloni ja palkkapäivä odottaa vasta 26.9. Siihen saakka joudun välillä käyttämään korttia. Vielä tilillä on vähän rahaa, joten toivottavasti Visan saldo ei tuosta mahdottomasti nouse.

Tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa tulevana 3 kuukauden aikana tietenkin lähestyvä joulu. Joululahjoihin on tullut menneinä vuosina laitettua aika tavallakin rahaa, mutta nyt yritän pysyä kohtuudessa. Olen innokas villasukkien kutoja, joten niitä taitaa tänä vuonna löytyä taas ainakin aikuisten paketeista ja myös lastenkin. Joululahjahankintoja pitäisi tehdä 10 lapselle ja 4 aikuiselle ja vielä päiväkotiinkin jotakin muistettavaa.

Haastetta tuo myös se, että suunnittelemme tammi-helmikuussa matkaa Kanarialle ja alustavasti ollaan miehen kanssa sovittu siitä, että minun osuuteni matkasta on 1500 euroa. Tämä summa voi tulla maksuun jo tässä ennen joulua tai ainakin heti joulun jälkeen. Säästöihin en haluaisi koskea, joten tämä summa pitää yrittää säästää tuossa ohessa ja siten kyllä joutunen taas käyttämään Visaa.

Minulla on nyt Nordean kautta avattu arvo-osuustili, mutta koska se on maksullinen, niin järkevämpää olisi siirtää sijoitustoiminta Nordnettiin. Mä olen harjoitusmielessä ostanut kaksi erää osakkeita, Neste Oil ja Huhtamäki. Kumpaakin osaketta ostin 500 eurolla, eli ihan liian vähän, jotta se olisi ollut "kannattavaa", mikäli lukee vähänkin sijoitusoppaita tai -blogeja. Nyt osakkeet ovat plussalla ja ajatuksena mulla on myydä ne ja ostaa sitten Nordnetin kautta uudelleen. Toiset osakkeet myyn ennen vuoden vaihdetta ja toiset vuoden vaihteen jälkeen. Tällöin saan osakkeet myytyä ilman luovutusvoittoveroa, kun myytävien osakkeiden arvo on alle 1000 euroa. Nämä ostot ja myynnit teen varmaan vasta lähempänä joulua, enkä vielä tämän kolmen kuukauden aikana.

Haasteiden lisäksi tämän kolmen kuukauden aikana on myös valopilkkuja, joista suurin on tietenkin 4.12, jolloin tilille tupsahtaa veronpalautukset eli 1202,23 euroa. Yes! Tämä on ihan todella suuri summa, joka siis laskennallisesti menee tuohon matkabudjettiin.

Toinen valopilkku tuli tällä viikolla ihan yllättäen. Sain työnantajalta tulospalkkion, joka tupsahti perjantaina tilille. En osannut sitä ollenkaan odottaa ja yllätys oli mitä mieluisin. Tilille tuli kuin Manulle illallinen tai kuin Annelin faksi 480 euroa. (Vero oli mennyt lisäprosentin mukaan mrrrr....). Nyt pistin siitä heti 200 euroa säästötilille, josta olin joutunut juuri tässä kuussa pihistämään 100 euroa. Loppuja yritän säästellä siten, että luottokortti ei vinkuisi.

Kirjanpitoa

Olen pitänyt kirjanpitoa tuloistani ja menoistani huhtikuun palkkapäivästä lähtien. Ja rahaa tuntuu palavan. Lähes kaikki menee mitä tuleekin.

Suurin menoerä minulla on perheen ruokakulut. Kesäkuun tilistä ruokakauppaan ja ulkona syömiseen kului 830 euroa ja toukokuun tilistä 690 euroa  (sis. pesuaineet ym.). Tämä on nyt se suurin kuluerä, joka pitäisi saada pienenemään. Nyt kesällä mä olen maksanut kaikki meidän ruokalaskut, eikä mies ole juurikaan osallistunut ruokakuluihin. Työaikana mies usein käy työmatkalla kaupassa ja ostaa ruuat, joten ne eivät näy minun kirjanpidossani. Tarkoituksena on jatkossa seurata tarkemmin myös sitä, mitä miehellä kuuluu ruokaan rahaa, jotta ruokamenoista oikeasti säästetään, eikä vain ne siirry miehen maksettavaksi.

Viisi henkinen perhe toki kuluttaakin jo jonkin verran, mutta toisaalta aika pieniä määriä lapset vielä syövät. Nuorin on rintaruokinnalla, joten hänen ruokakulunsa ovat välillisiä ja oikeastaan vain vaippakulut lihottavat kauppoja. En ole vielä seurannut kauppaostoksia niin tarkasti, että tietäisin mitä meillä ostetaan, mutta jatkossa otan sen projektiksi.

Uskon, että perheiltä kuluu hyvin vaihtelevasti rahaa ruokaostoksiin ja jonkun mielestä meillä menee rahaa ruokaa ihan hirmuisesti ja toisesta ihan kohtuullisesti. Ihan pihistämään en halua ryhtyä, mutta varmasti tuossa on säästämisen varaan. Olisikohan 600 euron kuukausitavoite kohtuullinen...

Eri rahat

Meidän perheen aikuisilla on täysin omat rahat. Kummallakin on omat tilinsä, joihin toisella ei ole käyttöoikeuksia eikä tarkkaa tietoa siitä, mitä toisen tilillä on. Tosin puhumme avoimesti raha-asioista, ja todellisuudessa kummallakin on aika selvää se, mitä toisen tilillä on.

Kulut meillä jaetaan oikeastaan siten, että minä vastaan lasten vaateostoksista ja pitkälti ruokaostoksista. Mies maksaa asumiseen ja asuntoon liittyvät kulut, vakuutuskulut, autojen kulut, lasten hoitomaksut jne. Minä maksan oman puhelinlaskuni ja oman autoni bensat, tilaamani lehdet ja hän sanomalehden. Jako ei ole mitenkään kovin tarkka, vaan siitä voidaan joustaa puolin ja toisin, jos tarve vaatii. Käytännössä mies käy usein kaupassa ja toisaalta minä pyrin joskus maksamaan asumiseen liittyviä kuluja.

Meillä ei ole ollut mitään riitoja rahankäytöstä, joten voitaneen sanoa, että jako on ollut tasapuolinen.

Säästämisen tavoitteet

Kun ajattelen, että mihin tarvitsen säästettyjä varoja, niin heti tulee mieleen vaikka mitä ...

Lapset. Haluan, että voin tulevaisuudessakin tarjota lapsilleni harrastusmahdollisuuksia, laadukkaita vaatteita, viehättäviä huonekaluja lastenhuoneeseen, tarpeellisia tavaroita ja vähän tarpeettomiakin sekä näyttää heille maailmaa. Asumme maalla, jossa julkisia liikennevälineitä ei ole, joten murrosiän aikana tulee varmaan ajankohtaiseksi mopon hankinta ja ehkä myöhemmin auton. Kaikkeen minulla tuskin on varaa, mutta toivottavasti johonkin sentään.

Perheen käyttöön soveltuva asunto, mikäli joskus muutamme nykyisestä asunnostamme kohti kaupunkia. Nykyinen kotimme on 60-luvun alussa rakennettu omakotitalo, jossa on aina jotakin rempattavaa ja tälläkin hetkellä on remppa menossa. Auton vaihto tullee ajankohtaiseksi aina aika ajoin ja on ajankohtainen tälläkin hetkellä. Näihin rahaa tulee tulevina vuosina varmasti uppoamaan.

Työelämässä uskon jatkossa sinniteltävän lähes 70 vuotiaaksi asti. Tuleva eläke on varmasti niin pieni, että mihinkään varhaiseläkkeisiin ei enää minun ollessa eläkeiässä ole varaa. Todennäköisesti tuleva eläkkeenikin on niin pieni, että sillä eläminen tulee tekemään tiukkaa. Toisaalta vanhustenhoitopalveluiden hinnat tulevat varmasti nousemaan ja elämän aikana kerrytetty omaisuus tulee kulumaan näiden kustannusten hoitoon. Eläkesäästäminen on siten hyvinkin tärkeää ja sen aloittaminen riittävän aikaisin. Nyt olisi sen aika, jotta eläkeiässä olisi vähän voita leivän päällä.

Tällä hetkellä säästämisen vaikeutena on vain se, että aina on niitä ekstrakuluja, joita juuri nyt on tulossa ja joka aiheuttaa sen, että juuri tässä kuussa ei säästöön juurikaan jää. Nyt on remonttia ja kesälomamatkaa, syksymmällä juhlia ja se auton vaihto, sitten joulu ja ensi vuodeksi taas tulee ihan varmasti uusia rahareikiä. Ja jos ei nyt jää säästöön, niin ei varmaan tulevaisuudessakaan. On siis opittava säästäväisemmäksi ja seurattava sitä mihin rahat kuukausittain kuluvat. Mistä voisi ja haluaisi nipistää...

Ja sitten matkaan

Minne se rahaa oikein menee? Miksi säästöön ei juurikaan tunnu jäävän mitään? Miten rahalle saisi enemmän vastinetta, jotta sitä ei kuluisi turhaan? Mitä kuluja voisin supistaa ja mihin jatkossakin on varaa?

Nämä kysymykset ovat ajankohtaisia, nyt kun työnantaja ei maksa enää palkkaa ja toimeen pitäisi tulla Kelan korvauksella. Korvaus on vielä maaliskuuhun asti ihan kohtuullinen, mutta sitten alkaa todellinen pennin venytys. Nyt olisi siis aika sopeuttaa menot ja tulot tulevaan aikaan. Ja saada jotakin vielä säästöönkin, jotta hoitovapaallekin jäisi rahaa.

Perheessämme on kaksi aikuista, joiden tulot ovat varmaankin melko keskivertoiset. Rahan käyttäjiä on kuitenkin kolme enemmän. Lapset ovat vielä pieniä (kaikki vielä pitkään alle kouluikäisiä) ja heidän rahantarpeensa on vasta kasvamassa. Pienillä lapsilla kun on vielä pienet toiveet ja tarpeet, mutta kulutus on tulevaisuudessa varmasti toista luokkaa. Jos ei nyt saa rahaa säästöön, niin miten sitten myöhemmin.

Näistä lähtökohdista aloitetaan.